Kesän jälkeen koittaa arki, vai koittaako?

Taakse on jäänyt hikinen kuuma kesä. Saatiinkin korvausta viime vuoden kylmälle kesälle oikein roppakaupalla. Vieläkö valitat ?  No ei kyllä kuulu kuin huokauksia… lieneekö ne sitten helpottuneita vai mitä, mäne ja tiijä.

Alkukesä oli yhtä väritulitusta, kukat rynni torilla värimerenä, hedelmäkojut notkui, tori oli kuin Kreikan tavernoissa.

Näläkä siellä kierrellessä tuli !

Kalaa on syöty tänäkesänä enempi kuin koskaan. Mutta sehän on terveellistä, eikö?  Mikäkö oli toinen hittiruoka?

No tässä on jo kaksi feivoryy…( kielinerot, ei oikaisua kiitos , tämä on savonnettua ) –  näitä kului tuhottomasti. Omenoita oikein nurin, vettä pursui korvistakin… Mutta eipä heikottanut !

Ja sitten se pakollinen kesäherkku

Mansikoita ja jäätelöä tietysti.

Siis kesä on ollut yhtä juhlaa loppulukemaks..  passaa tässä ryhtyä taas perinteiselle laihdutuskuurille hyvillä mielin.

Sitäkö se tämä arki tulee taas olemaan, lautasen kokoa mittaillessa, pähkäillessä mitä saa syödä, mitä juoda. Paheet telakalle, ( entäs kun niitä ei ole? )  kisko itsesi kylmiä numeroita syytävälle vaakalle ? Huh !

Entäs se liikuntapuoli. Väittivät töllössä että sauvakävely on painonpudotuksessa ykkösasia. Hö miks sitten minulta ei oo senttiäkkään huvennut vaikka nojailen sauvoihin miltei joka päivä?  Että enpä oikein ota onkeen tuota väitettä. Suaphan sitä huastoo…

Mutta. Uutta puhtia kesän jälkeisinä on tarttunut, jotain tarttes tehä… ja ehkä jaksaiski, kuha kerkiin… Nimmee kerkiille en vielä tiiä, mutta katotaan.. sano liäkärkii.

Syksyn saapuminen tulee sumuisten aamujen kera, kuvaajalle parasta aikaa auringonnousun aikaan. Minunkin kamera on kovassa käytössä ja tämäkin hetki on  niitä kuningashetkiä. Ne ovat nopeasti ohimeneviä, mutta kuvana arkea sulostuttavat pysyvästi.

 

Aamuvirkku

 

Jätä kommentti

*