Köyhyys kalevalaisittain ja tänään.

Myterö tuli laskiaispäivästä. Ei antanut luoja aurinkoista, kuin sitä aivoituksissaan ajatteli moni mäkeen menevä. Hanget nousee korkeutta,talviaika elää sydänkauttaan.Niin se on.

Jos on laskiainen, on myös päivä Kalevalainen. Perinnettä wanhaa kummatkin kantaa.Nyt samalle päivälle asetettu. Kummatkin nojaa ruokaan. Eihän ilman ruokaa ihminen elä?

Toisilla on, toisilla on vähemmän, mutta ilman ei voi olla. Sen tietää jokainen, tiesi seppä Ilmarinenkin.Tiesi että “Hauki hallalla kutevi, Ahven arka kyrmyniska, syksyllä syvällä uipi.”
Tiukassa oli eväs silti, halla vei monesti leivän.Täytyi takoa sampoa muistista vielä vähäsen. Poimia siikaset jyvistä.

Eipä ole paljon muuttununna nuo köyhyyden kasvot? Ruokaa miettii ihminen edelleen vielä, vaikka ylijäämästä ruuassa kovasti tiedotusvälineet toitottaa!

Silti se vielä köyhyys kukoistaa..
Moni mummo/ukki, kukkaroaan turhaan kaivaa, oisko leipään rahaa, saisko maitoa tilkkasen? Kahvihammastakin kolottaa..

MISTÄ NIITÄ SENTTEJÄ SAA?


Niin, Mistä niitä senttejä sais?

Eläke kun lienee se ainoa hanke, työvuosina hankittu. Toisilla kolikkokasa hiukan korkeampi, toisilla enimmäkseen se matalampi. Mielikuvituksella pärjää kyllä aika hyvin, ei valittamista mulla, mutta on niitä joille ei jää mitään kun maksaa kylmässä Pohjolassa tuikitarpeellisen lämpimän kodin menot, sairaus ohjaa sentit Apteekkiin ja muu sälä odottaa Kelan päätöksiä kuukausia?

Se on tätä päivää!

Köyhyys kukoistaa edelleen, vaikka kaukana takana Kalevalaisen köyhyys, se ei ole vaan muuksi muuttunut.Saanut vain ehkä jotain uutta ulkomuotoon?


Edelleen on surumielinen ääni kanteleen.
Eipä voi kun toivoa aikaa parempaa ja lasketaan laskiaista!

Maire Kröger

Jätä kommentti

*