Pilvinen päivä ilman aitanpolulla kävelevää emäntää.. pitäneekö paikkansa tuo vanha sananlasku. Pilvisiä päiviä on riittänyt koko kesän! Ainakin pilvinen sää suosii emäntää mansikkapellolla, sillä ei ainakaan selkä ole palanut poimijoilla ja mansikat ovat kasvaneet suuriksi ja NIIN maukkaiksi että oikein poskirauhaset mällää!

Naistenviikolla leivotaan mansikkakakkuja harva se päivä. Viikko on yhtä mansikkakaarnevaalia! Mikä ettei.. kukapa nyt kyllästyisi mansikkakakkuun? En minä ainakaan.

Ihana tuoksu leijuu mansikkakojujen ympäristössä, mansikkalaatikoita lähtee yhden jos toisenkin mukaan. Edessä on kotona sitten se suuri mansikkasessio. Rasiat täyttyy ja pakastin täyttyy kuten kunnon emännän pakastimen tuleekin täyttyä.

Sitä sessiota kehittelen minäkin lähipäivinä. Kokoilen ensin tyhjiä rasioita pinoon, kannet tarkistaen että joka rasia saa etsimättä kannen. Tunnollisesti. Hyvä emäntä.

Mieleeni on jäänyt soimaan kesäinen laulu: Mansikkaa ja valkoapilaa… Siinä on sanoittaja koonnut kesäpäivän kohokohdat, tarttuva sävel takaa korvamadon. Minä lisäisin siihen lauluun kesäisen muiston -70 luvulta jolloin olin lasten kanssa purolla.
Kaarnalaiva tuohipurjeella, soliseva puro, kiljahtelevat lapset, ruohon tuoksu, pääskyset taivaalla.

Voiko ksästä enempää toivoa!