Matkantekkoo jossaepäen Suomee…

Värimattoja tien varsilla..

IMG_1070

En oikein ole samoilla linjoilla niiden kanssa jotka väittävät että lupiinit ovat vitsaus tien varsilla. Miten ne voivat olla? No villiintyväthän ne, mutta värimatto antaa anteeksi paljon. Ainakin minä pidän tästä näystä. Ja sitten se, että maiseman vilistäessä ohi ainakin minun luova minäni herää henkiin ja ideoita alkaa soljua solkenaan… olo retoutuu.

IMG_1072

Jos joskus pääsen kumipyöräisen kyytiin joka sitten vilistää halki maiseman, niin kyllä minun silmä lepää maisemassa. Oli sitten yö tai päivä, molemmissa on oma viehätyksensä. Viime kesänä sain harvinaisena herkkuna reissata läpi yön halki puolen Suomen, valua Suomineidon vyötärön seudulta alas helmoihin. Kuvasin koko matkan ja kuvasaaliista tuli upea kooste. Vaikka yleensä olen yöllä NukkuMatin kainalossa tiiviisti, niin nyt ei nukuttanut oikeastaan koko yönä?

DSC02821

(Siltä reissulta ovat nämä 2 ja 3 kuvat pienenä makusteluna.)
Tuo uusi peruna ilakoi taas ensimmäisten perunoitten aikakautta, monen mallista pottua löytyy mullasta näinä aikoina.

Mutta siitä reissaamisesta vielä:
Tietysti on niitä jotka reissaavat työkseen, heille ei maisema avaudu samalla tavoin kuin niille joka kulkevat reittiä tuohon aikaan vuorokautta ensimmäisen kerran. Mutta suosittelen silti edes kokeilemaan miten oma mieli vastaanottaa luonnon kauneuden? Suomen kesä on lyhyt mutta kaunis. Älä aja ohi! Kauneus on mielelle hunajaa..

DSCF2515
Kun sitten reissaa.. vaikkapa vain yhden pysähdyspaikan verran, .. (ja vaikka ei reissaisikaan,) niin nälkä iskee ajoittain! Jos kala on oman ongen saalista, kala maistuu aivan kurmeelta, oli se sitten mikä kala tahansa, kun sen keitoksi kokkaa, tahi voissa paistais, niin aah !

Kala on lemppari minunkin lautasellani, enimmäkseen paistettuna. Se on vaan niin.

Mutta ruodoista en tykkää! Ne jäävät totaalisesti kurkkuuni. Kun kerran sen on kokenut sen, niin varoo varmasti.

Ugh, olen puhunut.