Muisti. Hyvä vai huono?

Moni muistaa lapsuudestaan hyvinkin varhaiselta ajalta asioita, jotka ovat olleet voimakkaan tunteen siivittämiä.
Aika, jolloin on ensimmäisiä kertoja havannoinut oman tunteen, missä oli, mitä näki ja mitä tunsi?
Oliko se leikki pihamaalla, vai tuoksut kotona, vai ihan oma fyysinen olotila? Muisti ulottuu toisilla ihan varhaisiin lapsuuskokemuksiin, toisilla se herää vasta muutaman vuoden ikään ehdittyä. Tai sitten vain hämärään tunteeseen jolloin aikaa ei osaa määrittää.. Minä esimerkiksi muistan näitä hämäriä tunnetiloja, joille en osaa vuotta määrittää..

Kun ikää karttuu, huomaamatta kerryttää muistipankkiin muistettavaa. Ruuhkavuodet tallentavat todella paljon jo työn vaatimustenkin vuoksi.

Muistia on testattu myös jo opiskeluaikoina, osaako se tallentaa, löytyykö muistista tarvittaessa? Opiskeluaika onkin niitä ensimmäisiä testejä muistin toimivuudesta.

Kun sitten ikää karttuu, tallentaminenkin alkaa harveta, mutta ihan vähän vain. Tietotekniikan kehitys etenee huimaa vauhtia, sen hallinta vaatii muistin kovalevyä lyhyillä syklillä. Kun on vasta omaksunut uuden tiedon, se onkin jo pian mennyttä tietoa, ja pitää oppia taas uudet kujeet muistiin. Miten muisti siihen reagoi? Tökkiikö jo vanha kovalevy?

Riippuu terveyden säilyvyydestä, saaduista geeneistä, miten pitkälle ikää muisti pelaa loistavasti kuin partaveitsi. Tunnen ihmisiä joilla muisti pelaa kuin partaveitsi aivan elämän loppuun asti. Toisilla alkaa muisti haperoitua jo aivan suhteellisen nuorena. On ihmisiä, jotka ovat muistaneet huonosti koko iän.

Edessä lienee kuitenkin se, että tietyssä vaiheessa ikää alkaa muistaa vanhoja asioita paremmin, ja tuoreilla ei ole sillätavoin merkitystä edes välttämättä muistaakkaan? Sille valikoivalle muistille on löytynyt nimi, Alssi. Se alkaa kolkutella monen iäkkään muistikovalevyä. Alkaa pyyhkiä pois vähitellen tärkeimpiä ja tärkeimpiä tapahtumia. Mutta sehän on luonnollista ikään kuuluvaa! Onko? Läheisille tuo asia tuntuu pahalta, mutta ei itselleen ” unohtelijalle ” Syyt ja seuraukset Alssista on tämän ajan robleema, jolle etsitään ratkaisuja hoidon eri muodoista, lääkkeistä, palvelutalojen tarpeen kasvusta. Kompastuskivenä hoitajien tarve, joka kamppailee kuntien rahakassan vajeella. Hoitajia kun tarvittaisiin, mutta mistä saada rahat palkkaamiseen?

Keskiössä on kuitenkin läheisen hoitotarve, sillä muisti tekee tepposensa iäkkäälle. Lempeää valvontaa tarvitaan.

Ihmiset elävät nykyään vanhemmiksi kuin koskaan ennen. Ei ole kauan siitä kun -50 vuotiaat olivat jo ikivanhoja ja siirtyivät taivaan tarhoihin moniin sairauksiin menehtyen. Nyt eletään -90-100 vuotiaiksi! Jossakinhan se näkyy tuo fyysisen olon rapistuminen.

No tästä aiheesta voisi puhua vaikka kuinka, mutta jääköön tähän, tälläkertaa!

Kommentit

  • Maire

    Selvennyksenä oikaisisin kirjoitukseni loppupuolella mainitsemani ” Alssin ” Tarkoitin tietenkin muistisairautta nimeltä Alzheimer. ( Lempinimekseen saanut vanhusten keskuudessa arvonimen Herra Alssi ) Nimi harhauttaa motoneuronitautiin nimeltä Als joka on pahempi potilasta kohtaan, vaikuttaen lihaksiin.

Jätä kommentti

*