Nälkä asuu ruokajonossa..

Tartun aina kynän varteen kun jokin asia alkaa vaivata joko uutisia kuunnellessa tai lukiessa.

Niinpä taasen kävi silleen. Jäin kiinni tuohon jokapäiväiseen asiaan joka hyppi silmille,  ja joka   on toisille ongelma, toisille taas ei.

NÄLÄKÄ savoksi.

Ne kyökki immeiset jotka häärää keittiössä taikoen vaikka mitä murkinaa ihan tyhjästäkin.. siis mitä kaapista löytyy ? Niitten nurkissa ei näläkä majaile.

Entäs ne, joilla on jauhopeukalo keskellä kämmentä? Istuvat alas miettimään mikä neuvoksi, ja näläkä kasvaa miettiessä. Olvia on onneksi, ohrapirtelö pelastaa ainakin hetkeksi. Suolaista pitäisi saada väliin mutta mistä sitä tyhjätasku saa?

Pelastava päivä, ruokajono!

Olinpa koemielessä minäkin joku vuosi sitten kyseisessä jonossa. Haistelin ilmapiiriä, ihmisten fiiliksiä. Totesin että meitä on moneksi. Huomasin oikeasti avuntarvitsijan, huomasin sen keinottelijankin. Mutta kun jakoperiaate on se että kaikille annetaan jos ruokaa riittää. Se on että jaossa on ruuanteko tarpeita, vähemmän valmista näin. Siis se kotikokki pitäisi löytyä kotoa loppujen lopuksi? Pilaantumisherkät salaattitarpeet pitäisi kieltää, sillä ne ovat jo siinä kunnossa että ovat valmiita biojätteeseen. Juurekset ovat vahvoja kestämään, samoin makkaratuotteet. Niillä jo nälkää häätävän keiton valmistaa tunnissa  vaikka kattilallisen!

Mutta se tämänpäivän lööppi oli se, että ruoka loppuu ruokajonoista. Ihmiset ovat oppineet ostamaan punaisella hintalapulla merkittyä ruokaa kaupoissa.

Eikös se ole hyvä asia?

Totuushan on se, että ruuan valmistaa JOKU, ja pitää senkin saada joitain senttejä työstään, ei se taikasauvalla heilauttain ilmesty. ILMAISTA ruokaa ei ole olemassakaan. Eikä siihen ajatustapaan kaupunkilaisen pidä tukeutuakkaan. Se on väärä ajatusmalli.

Jauhot ei paljon maksa, vesi ei mitään, hiivaa löytyy, muutama tomaatti, ketsuppia. Pienellä vaivalla syntyy omatekemä pitsa joka on monta kertaa maukkaampaa kuin pitsakuskin kyyditsemä pitsa. Ja maksat siitä enemmän kuin oma maksaa..

Ostetaan siis vaikka niitä punaisella hintalapulla olevia tarpeita, ostan minäkin. Ja teen itse  ruokani.

Ja ruokajonoon menee ne jotka sitä oikeasti tarvitsee.

Mukavaa Perjantaita !

Maire Kröger

 

 

Jätä kommentti

*