Onko wanha kirja jätettä ?

Kirjoista puheenollen ollaan monta mieltä siitä, mitä vanhoille kirjoille oikeastaan tehdään vaikkapa silloin kun tulee eteen kenties muutto pienempään asuntoon. Tahi, kuten nyt niin muodissa jylläävä KonMaritus. Järjestellään kirjahyllyäkin siten että moni on luopumassa koko kirjahyllystä tarpeettomana?

Villitys ei ole ollenkaan huono asia, mutta se tenkkapoo tulee kirjahyllyyn piilottelevana peikkona. Puhun nyt vaan omaa kokemusta taisteluna kirja vastaan minä…

Pidän kirjoja melkein pyhinä asioina ja elämäni aikana kirjaliikenne oli kaupasta- kirjahyllyyn. Nyt kun ikää alkaa kertyä huolestuttavasti, olen tullut siihen tulokseen että miksi minä niitä kotiin kannan? Hylly pullisteli lukemattomia kirjoja kategorialla luen sitten eläkkeellä! Hehehh.. on oltu eläkkeellä jo 17 vuotta! Ja oli kirjoja… lukematta!
Onneksi bongasin vuosi sitten jutun jossa hehkutettiin kirjaston uudesta palvelusta: ota/tuo hyllystä.

Siitä innostuneena valkkasin luetut kassiin ja taisin kantaa koko talven silloin tällöin kirjoja kirjaston vaihtohyllyyn.

Nyt olisi edessä vielä se tiukin seula.. mitkä jää kotiin lopullisesti..?

Hyllyyn jää ehdottomasti wanhat kirjat, vanhin taitaa olla tämä Kalevala? Vanhoja kirjoja kunnioitan, eikä mielestäni kirjan paikka ole roskis! Ei, vaikka neuvo on että kirjankin voi viedä roskiin kunhan repii kannet pahvijätteeseen.

Ihan sieluun koskee…

Maire Kröger

Kommentit

  • Hannu Musakka

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että vanhat kirjat ovat kulttuurihistoriaa ja ajankuvaa siitä, milloin ne on kirjoitettu. Miulla itselläni on kirjoja hyllyssä vaikka kuinka, muttei sieltä löydy tämänpäivän dekkareita ja muita kertakäyttöisiä. Nehän muistuttavat toinen toisiaan. Lähes jokainen ensimmäiseksi kirjakseen julkaisee dekkarin. Miksi? Ihan huuhaata. Sen sijaan vanhat ja etenkin dokumentaariset ovat kirjoja, jotka säilyttävät arvonsa.

    • Maire Kröger

      Totta. Ja kuinka jännittävää oli tavata aikoinaan wanhalla kirjasimella olleita aapisia, esimerkiksi. Kuinkahan moni osaa lukea vanhaa tekstiä? Saati nykytekstejä sitten, tai kirjoittaa?

      Kirjat eivät katoa vaikka uusi aika rynnii ovista.

      • Eino J. (maallikkona)

        Kenties nuo vanhat kirjat ostaa jokin kymmenistä vanhojen kirjojen kaupoista? sitten kun meistä aika jättää.
        Kirjan arvon eräs mittari on, kuinka paljon sitä on markkinoilla, siis wanhan kirjan. Keräilykirjoja siis häviää, hävitetään ja niitä tuhoutuu, joten aika näyttää.

        Toinen paikka lienee kirpputori, mutta saattavat siellä mennä huonosti kaupaksi, ja myyntipaikasta peritään maksu. Kirjaston tuo-piste kuulostaa sinänsä hyvältä.

        • Eino J. (maallikkona)

          Minulla on muutama vanhalla kirjasimella ladottu kirja. Kirjasinlaji vaihtui tähän nykytyyliin joskus 1890-luvulla. Sama muutos on myös jossakin vaiheessa kielen sujuvuudessa – 1700-luvun suomesta ei juuri ota selkoa, että mistä siinä kirjoitetaan ….

          Myöhemminkin kuin 1900 vielä painettiin ilmeisesti jonkin verran ”vanhaa fraktuuraako se oli”, ja saksalaisilla kirjasin taisi olla käytössä vielä jatkosotien aikaan. Tämä ”vanha” kirjasin on mielestäni tuttu Gifu-pastillin teksti – on vaikea lukea (Sisu siis). Ehkä yhtä helppoa kuin Asteriks savoksi?

          • Eino J. (maallikkona)

            alkuaan ohjeissa oli, että ei saanut mainostaa, ja tuskin käydä kauppaakaan, mutta
            – tarjoan 3 € tuosta omassa käytössä olleesta Kalevalastasi? riittäisikö, no viisi, jos joskus Kuopion torin laidalla tavataan

  • Maire Kröger

    Minä olen ihan peruslukija vaan, mutta kirjat ovat kiinnostaneet siitä asti kun lukemaan opin. Ja kahlattu on, taitaisi melkoinen vuori kertyä niistä kirjoista. Ensimmäiset oli tosiaan sitä wanhaa tekstiä ja kansakoulussa Kalevalan luku oli minulle helppoa. Poljin 20 kilometriä pyörällä kirkonkylän kirjastoon uusia hakemaan. Eikä matka haitannut yhtään!
    Nykyään on lukeminen hidastunut ja pitää lainata kirja kerrallaan.

    Aihe: joutaako wanha kirja roskiin, nin minulta ehdoton EI!

    • Eino J. (maallikkona)

      olet hyvä esimerkki monelle!

      toteat: ”… peruslukija vaan, mutta kirjat ovat kiinnostaneet siitä asti kun lukemaan opin.”

      – nuoruuden elämän etsintään (ja levottomuuteen) auttaa nykyisinkin lukeminen – kokonaisten kirjojen.

      Alkuun voi aloittaa pienehköistä kertomuksista, ja lukutaidon kasvaessa siirtyä entistä paksumpiin (joskus sellaisenkin aika koittaa). Kyllä, lukeminen kannattaa.

  • Maire Kröger

    Kalevalan vanhaa kirjaa kunnioitan sen verran että sitä en myy, kuten en muitakaan hyllyssäni olevia vanhuksia. Jo sen vanha paperin tuoksu on sellainen kokemus jolle ei kaikki ( osaa ) antaa arvoa. Ja niitä lukiessa tulee miettineeksi että kirjan tarina on kestänyt ajan hammasta toisin kuin ihminen..sukupolvesta toiseen sen tarina aina kiehtoo.

Jätä kommentti

*