Puheenaiheita

On ollut ilmassa viime päivinä puheenaiheita joka lähtöön.

Jokainen tottakai ihan tärkeitä.Tapahtuu tällähetkellä paljon.

Tuntuu kuin maailmalla olisi käynnissä jonkunsortin käymistila? Pressavaaleja, neuvotteluja joista ei arvaa mikä on lopputulos? Yritetään leipoa lakeja joista aina ei ollakkaan yhtä mieltä. Venyy ja paukkuu. (Eli hallituksessa huudetaan toisen puhuvan puheen päälle,) ne käyttäytymistavat tahtovat tohinassa näköjään unohtua. Sivulliselle tulee vaikutelma että ilmassa leijuisi jonkinlainen hoppu jostain, mutta mistä, se on vielä arvoitus, mutta eiköhän se selvinne vaikka seuraavissa vaaleissa?

Itse olen tykönäni miettinyt tätä myös pinnalla olevaa puheenaihetta: muistisairautta johon sairastuu nykyään huomattava määrä pääasiassa vanhuksia. Mutta se ei ole yksin vanhojen sairaus, ei se ikää kysy kun kovalevy alkaa haurastua.
Paljon puhuhaan, onko se sitten pelkoa että sairastuu joko itse, vai onko se sitä että läheinen sairastuu..?

Ei mikään mukava sairaus olekkaan.. mikäpä olisi?

Ensin sitä ei huomaa, sitten huomioi sanojen haun, unohtelun,”tärkeitten ” papereitten ” varmaan talteen ” laittamisen ja sitten se paperi ei löydykkään, vaikka ”laittoi sen varmasti kirjekuoreen”, ( ilman päällemerkintää tietenkin, ettei kukaan huomaa..), epäsiisteyskin tulee kuvaan kuin myös luulottelu/ epäily varkauksista.
Kaikki nämä ovat läheiselle raskaita hallittavia asioita.

Ymmärrän hyvin niitä omaishoitajia jotka hoitavat kotona, kuin myös niitä hoitajia jotka hoitokodeissa tekevät tätä työkseen.
Raskasta se on, en väitä vastaan. Mutta ihminen on oltava ihmiselle ihminen. Muistisairas ei ole ilkeyttään valinnut tätä sairautta. Nykyään ihminen elää entistä vanhemmaksi ja sairauksia varmasti tulee lisää, Niihin etsitään kuumeisesti lääkkeitä jotka hidastaisivat tai jopa parantaisivat taudin etenemistä, mutta se on arpapeliä yhtä kaikki..

Kun ajattelee realistisesti muistisairasta, niin maallisten asioitten häipyminen on mielestäni lempeää luopumista asioista joilla ei ole enää merkitystä. Niistä vastaa nuorempi sukupolvi.
Vanhus kaipaa vain rauhaa, kosketusta, hyvää oloa.
Niitten huomaaminen vaatii hoitajalta paljon kiireen keskellä.

On tulossa Äitienpäivä. jospa antaisimme aikaa muistisairaalle Äidille tulevana sunnuntaina, vaikka ei ehkä meitä enää tuntisikaan? Vaikka sanoisi Äidiksi, tahi siskokseen.
Entä sitten. Pääasia on mitä itse tiedät?

Hyvää Äitienpäivää

Maire Kröger

Jätä kommentti

*