Nyt sitä lauletaan taas, :  on neiti kevät saapunut kaupunkiin ! On se tullut, vihdoinkin !

Heti lämpimän sään myötä sen huomaa.

Kaupungin laidoilla jo vihertää luonto täyttä häkää,, lähilammet ovat saaneet asukkinsa, sorsat, joutsenet..  Pääskyt  ovat myös  tulossa ihan pian.  Kaikki kerääntyvät tutuille paikoille ja konserttien jälkeen alkaa perheen perustaminen. Munat kuoriutuu viikkojen päästä poikasiksi ja sitten se alkaakin hyörinä, evästä etsitään kilpaa.

Itse ihmisetkin  ovat iloisempia, talviturkki on heitetty , saunan piipusta nousee tiuhempaan savu. Tuoksu joka minusta tuntnu aina kuuluvan kesään, sanokoon muut mitä tahansa.

Puun tuoksu, sitä ei voita mikään. On se sitten kaadettu tai pystyssä oleva.

Jos puita kaadetaan niin polttopuuksi sopii jättää minun mielestäni mukava pino, vaikuttaako se hiilijalan jälkeen, enpä tiedä. Puolustan puheita ilmaston muutoksesta, mutta pitääkö kaataa metsiä huvin vuoksi, tyhjiksi aukkopaikoiksi jota sanon tärviöiksi. Rumalta näyttää ne aukiot joista on kaadettu puut pois, jäljellä rumat kanto aukiot? Kysyn vaan ?

Vaikea kysymys tuo Ilmastonmuutos.

Siihen pitäisi kyllä asennoitua tosissaan.  Puita tarvitaan hiilinieluksi enemmän kuin nyt jätetään. Onneksi kaupungissamme on paljon metsiä ja toivon mukaan niitä varjellaan tulevaisuudessakin.  Hyväksi apuriksi on saatu Liito- orava. Heh..  Sen pesimäpuut ovat luonnonsuojelualuetta, jee !

Että niin löytyy kumppani luonnon suojelulle joka puolelta kaupunkia.

Kesäiset puuhat vie ihmiset ulos, haravoidaan, kaadetaan ryteikköjä pihapiiristä, grillataan.

Ja saunotaan ! Se on suomalaisten nautinto nro. 1.  Ja sitten uimaan järveen.

Kuulostaa tutulle.

Mitäpä tässä muuta kuin  että nautitaan kesästä parhaamme  mukaan, mökittömät puistoissa, partsilla, missä  vaan voidaan, ja miten vain.

 

Aamuvirkku