Tänään on hyvä päivä! Mennään metsään.

Vaikka ulkona tuulee reippaasti, ravistelee puita helpommin irtoavista lehdistä niin  värikäs matto alkaa kerrostua  jo puiden juurelle. Tuuli sieppaa lehdet kainaloonsa ja alkaa kuljettaa lehtiä sivummalle, tai vieden jopa edemmäs… Syysmyrskyt ovat ajankohtaisia.

Vesi kuohuu, aallot hakkaa rantakallioita vasten. Veneiden nosto maihin on ajankohtainen juuri nyt.

Sadetta on mukavaa katsella parvekelasien turvin, unohtaa miten se sade osaa kiireiselle ollakkin inhottava, märkä ja kylmä ! Mutta eihän se meitä vapaaherroja haittaa niin mitenkään.

Aamun lehtiä lukiessani katseeni pysähtelee usein unisena jonkin jutun pureskeluun.. ja niitä pureskelujuttuja onkin viime päivinä ollut liian kanssa. Maailmalla tapahtuu nyt niin paljon kaikkea, eikä ne ole ollenkaan hyviä tapahtumia! Tulee hyvin turvaton olo.  Miettii, eikö ihmiset ole yhtään viisastuneet vuosikymmenien saatossa? Tulee hyvin turvaton olo, todella.

Siksipä en jää niihin uutisiin liiaksi pitkää aikaa miettimään, sitä varten on ihmiset valittu, miettiköön he mitä tulee tehdä, vaikka sanoo sen maalaisjärkikin !

Katseeni takertuu juttuun: Tänään on hyvä päivä ! Siinä työikäinen kuvailee koukuttavasti päivän jolloin hän pakkasi reppuun termarin, pussin korvapuusteja, ja paketin lenkkimakkaraa. Otti ja lähti metsään. Maalaili samoilemistaan siellä, nuotiolla paistoi makkaraa, joi korvapuustikahvit… nautti metsän tuoksuista. Tulipa vastaan kanttarellipaikkakin.

Siitäpä minulle idea sikisi…

Koko juttu oli haikeaa tunnelmointia  niille jotka ei tuohon enää yllä. Vanhukset, liikuntarajoitteiset. Heihin tämä ehkä tuntuu haikealle, menneelle ajalle. Mutta sen voisi ” keventää” kuten minä tänä aamuna.. metsäsamoilut kun ovat minultakin ohi menneitä iloja.

Jos on parveke, laita se mummolle tai papalle, talvikuntoon, koristele metsästä kerätyillä kävyillä, oksilla, vie kaupasta kanervia jos et metsää omista.

Kata pöytä lyhdyillä. Asenna ledvalot, näistä kaikista on iloa koko talven.

Ja sitten… laita koriin kahvitermari, tai joku maistuva lämmin keitto, pullaa, vaikka sitä korvapuustia. Keittiön uunissa grillivastuksella grillattua makkaraa, sopiviksi suupaloiksi paloteltuina rasiaan pakattuna.

Istuta mummo tai pappa lämpimällä huovalla varustetulle parveketuolille, kääri hänet lämpimästi huovan sisään. Siinä hän  alkaa nuuhkutella väsymättä, rasittumatta, iloisena kuin olisi oikeasti retkellä, metsässä! Siinäpä pian  maistuu ulkoilmassa makkara, korvapuustikahvit ja mieleen siinä sivussa  muistuu monet metsäretket.

Tätä vanhus arvostaa. Vie ” metsään” — lähelle !

Tämän tein itselleni tänään, kun vielä jaksan. Mutta tulee se myöhempi aika jokaiselle…

 

Aamuvirkku

 

Jätä kommentti

*