Tasa arvon kipuilua…

Tässä parina päivänä on mediaan pulpahtanut muutakin puhetta kuin Rumppi ja joku pinmei, vai mikä se oli? Kuitenkin ne kaks pikkupoikaa hiekkalaatikolla.

Nyt puhutaan taas siitä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Puhutaan tasa-arvosta ihmisten kesken..( Joka kyllä on ihan hyvä puheenaihe, sillä kaikille se ei näytä olevan vieläkään ihan selvä. Se pitää siis vääntää ihan rautalangasta. )

Sormet pois, mitä se on:

Mies on mies ja nainen on nainen. Kummallakin vartalossa ulokkeita ja laaksoja kukkuloineen niin  kuin Luoja on luonut.  Siinä ei kai ole mitään epäselvyyttä?  Jostakin kumman syystä, joku jäännekäsitys  kuitenkin jyllää joillakin  ja nainen on joutunut hipelöinnin ja vastentahtoisen osoittelun uhriksi ja kantanut vielä siitä syyllisyyttä? Vaikenemalla? Ihan pimeetä!

Miten kävisi  jos mies joutuisi samanlaisen kohtelun uhriksi?

Nämä on niitä perimmäisiä kysymyksiä.. vastausta vailla. Tai onhan niitä…

Vastauksen taakse menee kuitenkin loppujenlopuksi sana   tasa-arvo.

Sekin osataan kääntää toiseksi kun on tarkoitus. Se ei tarkoita tosiaankaan sitä, että ihmiset koteloidaan laatikkomaisiksi, ilmeettömiksi. Tunteettomiksi. No ei. Kaukana siitä.

Mies on kautta aikojen ollut kruunaamaton keisari luomakunnassa ja kuvitellut että naiset ovat vapaata riistaa. Mutta niin ei nykypäivän opeissa ole. Metsästyskausi siltä osin on ohi ja naiset ovat rauhoitettu, tai pitäisi olla.

Jostakin syystä, vanha käsitys vielä on vallalla, ja mediaan pulpahtelee ” uutisia ” milloin kenenkin tyhmyyksistä.

Eikö olisi jo aika antaa piupaut kaikille tällaisille uutisille?  Tyhmyydestä sakotetaan ja sillä siisti. Vai olisiko häpeänpaalu parempi?

Luoja on luonut miehen ja naisen, mitä siinä vikisemään, mutta järki on kummallakin, sormet pois ja kunnioitusta kehiin. Sanoi aikoinaan  Minna Canth.

En viitsi tästä enempää jauhaa..

Maire Kröger

 

Jätä kommentti

*