Turvallisuuden tunteesta..

Viime päivien tapahtumien jälkeen ei ole helppoa kirjoittaa, saati puhua kepeästi turhanpäiväisyyksistä. Mieli on totinen ja hiljainen. Olo on jopa turvaton.

Tuntuu sille, että jotakin on särkynyt ja muuttunut. Ainakin hetkellisesti.

Jokin on loitontunut. Jokin tärkeä?

Se on turvallisuuden tunne.

Turvallisuuden tunne on ihmiselle nimittäin hyvin tärkeä olotila. Elinehto vauvasta läpi elämän hamaan kuolemaan saakka.
Se on kuin pehmeä syli, johon on tärkeää saada käpertyä. Tuntea olonsa turvalliseksi. Ilman sitä paha saa vallan ja tapahtuu pahaa..

Jo vauvana kun peitto kietoutuu tiukasti ympärille, kokee sen turvallisena suojana. Ainakin minä koin sen niin...
Kasvaessaan lapsi tarvitsee joskus tiukatkin rajat miten eletään, sillä niilläkin on tarkoituksensa. Vaikka siltä ei silloin tuntuisikaan. Kasvatus on oppipolkuja turvalliseen elämään.

Opetukset ovat oppia siitä, että emme ole maailman napa emmekä kaliffeja kaliffin paikalla. Sopuisa yhteiselo luo sitä turvallisuutta. Nykyinen maailmanmeno kiihtyy ja koetuksella ovat oppien hukkuminen kiireeseen. Sen ei pitäisi antaa hukkua, sillä negatiiviset ajatukset vaanii hiekkalaatikkoakin.

Työikäisenä lapsuuden opit jo kantavat hedelmää. Mitä on opittu?

Hyvän oppimisessa saadaan tehdä töitä jatkuvasti, sillä aina muistetaan se valoisa, positiivinen työtoveri, joka löytää aina sen hyvänkin puolen asioissa.

Työelämä on haastavaa kiireen siivittämänä, mutta sopuisassa työympäristössä kuluvat työvuodet antavat paljon hyvää jota sitten eläkeikäisenä voi hyödyntää ja muistella..

Kaikessa punaisena lankana on ja pysyy, tunne turvallisuudesta turvallisessa maassa.

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon.

Maire Kröger

Jätä kommentti

*