Helle hellii nyt meitä täydellä terällä. Aamuisin ilmassa leijuu autere, joka lupaa tästäkin päivästä kuumaa tulevaksi. Kirjoittaja on kuin toisvajaa toiminnoiltaan aamupäivän, tulee huono olo. Nestettä on muistettava tankata jo kymmeneen mennessä kolmatte pulloa ennenkuin elolle selviää..

No, ihminenhän on melkein pelkkää vettä, melkein. Vettä pitäisi viisaitten mukaan juoda 2½ litraa? Tunnustan, että olen huono juoppo.

Vettä juodaan monessa muodossa.Yksi suosikkini on nokipannukahvi. Muisto menneiltä ajoilta.
Nyt kyllä väittävät että siinä olisi jotain joka ei olisisi terveydelle hyväksi. Mutta mikäpä täällä olisi hyväksi? Kaikista ruista löytävät asiantuntijat moitittavaa..

Niistä kesäruuista. Mansikat kypsyy nyt ennätysvauhtia, ja niitä syödään kaikin tavoin,
poimiessa jokatoinen koppaan, jokatoinen suuhun, namm namm.. Tehdään esim. kiisseleitä kuten ennen vanhaan. Voi että, ei mikään ollut niin hyvää kuin ruokahuoneesta iltamyöhällä hakemani ruisleipäviipale ja lasillinen mansikkakiisseliä! Istua rappusilla, mutustaa tuoretta leipää kirnutulla voilla siveltynä ja kuunnella käen kukuntaa!

Kesäkeitto oli kevyt kesäruoka. Uudet perunat…

.. ja kalakukko! Se oli aina yhtä hyvää, leipä ja kala valmiina veistettäväksi, voita nokkaan ja kohti ääntä! Kokkelipiimä tai kotikalja perän antajaksi. Oli se hellepäivän illassa parasta maailmassa. Verkoilla saatiin kalaa ja sitä sai paistettuna ja keitoissa kokkaajien loihtimina.

Tässä lyhyet menneen ajan kesäisistä syömisistä lyhyellä matikalla..Nyt on pakko luovuttaa, helle alkaa painaa ja ajatus katkeilee.. Koetetaan kestää, tämä kuuma aika kun on vain kerran vuodessa eikä aina silloinkaan..

Maire Kröger