Olen kierrätyksen koukkuun jäänyt viherpiipertäjä, punaisella pyöritelty, hyväksi havaittu.Kaikki hyviä asioita, kestävää kehitystä tukevaa, maailmaa pystyssä pitävää.

Ruokaa ei tuhlata, ostetaan kotimaista, lähellä kasvatettua sekin,… tietysti jos mahdollista. Mitään ei heitetä pois, vaan jälkikäsittelyyn keittiössä kuuluu tuunaaminen, simsalabim.. aivan uusi ruoka tehdään eilisen tähteistä. Kaupassa tuijottelen kilohintoja, tarjouksia. Harmi vaan että kauppias tahtoo ohjailla ostajan syömisiä, ne tarjoukset kun ovat niitä prosessoituja puolivalmiita eineksiä, makkaroita ym ympäri maailmaa tulleita epäterveellisiä. Mieti siinä sitten kertyneitä kiloja vyötärön seudulle. Kenen syy? Kukkarolla on käyty, sen huomaa, jos ostat niitä ei tarjouksia kun läskit valittaa, eivä saa herrkkuravintoa. Ne kun tahtois limua ja suklaatia, oikeeta läskiä ja paaljon voeta!

Tätä sotaa köökissä.

Sitten se kaikki muu kotona? Komerot tahtoo pullistella liiasta vaatemäärästä vaikka kuinka ei osta mitään. Ainakaan kaupasta. Mutta auta ja armias kun sotkeudut kirpparille? Vaikka kuinka pitää ” valkaisuviikkoa” =( en osta mittää ), niin aina jotain tarttuu mukaan. Kaikki alkoi aikoinaan pikkutavarakrääsällä, sitten tuli laukkukausi, (joka kestikin aika pitkään), ja sitten astiakausi. Kaikkina kausina vaatteita, takkeja kenkiä ym.. Nyt lienen vihdoikin oppinut jotain, sillä aivan harvoina kertoina on jotain kassin pohjalle kirpparireissulta lähtenyt tuomisia.

Koko kirppari-idea on kuitenki erittäin hyvä asia, sillä jonkun roska on toiselle aarre. Näkeehän sen vaikka naistenlehtien sivuilta kuinka hienoja koteja kuvataan, pelkillä kirpparilöydöillä saatu kodikkaiksi, viihtyisiksi sommiteltu.

Yksi toivomus olisi :
Roskiksien viereen pitäisi saada kerrostaloissa ainakin parikertaa vuodessa vaihtolava, jolle saa viedä kalusteita ym kiertoon menevää tavaraa. Päivämäärät pitäisi olla asukkailla hyvissä ajoin tiedossa, että voisi kerryttää ja komeroita raivata kaikessa rauhassa lavalle heitettäväksi.

Törmäsin tähän ajatukseen viimeksi eilen. Olin vaihtamassa sohvaa, mutta huonokuntoisena en voinut laittaa myyntiin. Niinpä kierrätysvalveutuneena olisin tarjonnut ensin Punaiselle Ristille. Ei käy, heillä on vähennetty määrärahoja, joten nouto ei onnistu. No eihän se minullakaan, autottomalla, onnistu. Olisin lahjoittanut, ja kuormaan olisin tyhjentänyt jotain muutakin varastostakin mukaan.
Seuraavaksi yritin TuKevaa kauppaa (Elävä kauppa) Heiltä sujui nouto, mutta sohva ei kuulemma kelvannut maahanmuuttajillekkaan. No ei se nyt NIIN huonokutoinen ollut? Maksusta lupasivat kuitenkin vievän sen kaatopaikalle.
Kunhan veivät sitten.
Varastosta saivat lahjoituksena vielä kolme pinnatuolia. Pääasia että kuljetus toimi. Kuitti asiaankuuluvasti kirjoitettuna. Vastuu siirtyi vastaanottajalle.

Nettikirpparilta ostin ” uuden sohvan” joka tuli jo samana iltana ja niinpä se minua se palvelee varmasti usean vuoden eteenpäin.

Kaikki hyvin.

Maire Kröger