Viikonloppua viheltää..

Aamun äänet ovat lauantaiaamuna erilaiset kuin tavallisina arkiaamuina. Arkiaamuina kun  äänet ovat lyhyet ja terävät, niin  ne ovat lauantaina viipyileviä, vaimeita, kuin makustelevia miten tämä viikonloppu alkaa ?

Minulla on meneillään jo toinen kuppi kahvia. Näin Oloneuvoksena olemisessa on se hyvä puoli, että juhla-aamuja voi tehdä itselleen ihan mielinmäärin. Kiire ei ole riesana. Toista se oli 17 vuotta sitten vielä! Herätyskello ei ehtinyt kiekaista kun eukko oli jo taipaleella leivänmuru kurkussa ja edellisestä päivästä seisonut kahvi ( uudelleen lämmitettynä hätäisesti) yritti painaa murua laukkuun eli vatsalaukkuun evääksi.

Kiire. Kiire. Kiire.

Tuliko valmista? No tuli siksi päiväksi, mutta uus päivä kaiken muutti entiseks.

Näin jälkeenpäin ajatellen, kannattiko riehua työn kimpussa , sapen maku suussa, ottaa siinä sivussa pari muutakin työtä entisen lisäksi? ( olihan vapaana lauantai ja sunnuntai ).. horjua vapisevin jaloin kotiin ( eikä niitä jalkoja horjuttanut Alko, vaan VÄSYMYS )

Näin jälkeenpäin ajatellen, tavoite oli hyvä, mutta tekotapa väärä. Jo alkujaankin tavoite karkasi käsistä, olin syntynyt tytöksi. Hellan ja nyrkin väliin se sukupuoli kuului silloin.. ja taitanee enimmäkseen kuulua nytkin, miesten mielestäkö? Onneksi ajatusmetodi on muuttunut toiseen suuntaan, palkkauksesta ei voi sanoa samaa. Miehen euro on vetävämpi kuin naisen sentit. Ja vaikka korkoja korottaa ( kenkien ) ei tavoita miehen palkkaa millään.

Siitä on kysymys.

Tavoite oli saada parempi eläke, mutta minkäs teit, kun “olet nainen ja sitä suurta ikäluokkaa”

Just joo! Minkäs sitä syntymäajalleen mahtaa. Sodan jälkeen sitä Suomea rakennettiin.Työ tehtiin kunnolla, jälki piti olla sen mukaista ja oli sitä työylpeyttäkin vahvasti mukana…

Tehtiin töitä, ja sitä oli. Ei se minnekkään karannut.

¤

Oikein ottaa pannuun tuo nykyajan ajatussuuntaus. Muka töitä ei ole?  On, kun vaan viittii tehä.

¤

Miehillä on helpompi elämä rahallisesti, oma vika jos ei eurot riitä. Hankittu ja turvattu ainakin työeläkkeen suuruus on.

Se siitä ja sen kestosta.

Tämän aamun äänistä tunnistan lasten kitinän, koirien haukunnan, välien selvittelyn ja musiikin kovaäänisen soinnin… Sitä samaa kuin silloin ennen. Imurin tohinan, lattiaa raapien, keittiössä touhuamisen, leivotaan, laitetaan ruokaa..

Taidan ottaa vielä ahkeruuskupin kahvia?

Pihalla kävelee mummo sauvojen kanssa.

Hyvää viikonloppua!

 

Maire Kröger

 

Jätä kommentti

*