”Pottiputken kalke korvissani, mättähälle kuusentaimi asettuu…”
Lauantaina 30.5. jaettiin kyläkoulullamme todistukset, ja parin päivän huilin jälkeen tämä opettaja suuntasi metsään. No, tarkempi kuvaus paikasta on tietysti metsäaukea. Aukea oli pitkänomainen ja L -kirjaimen muotoinen. Aloitin viisaasti kauimmaisesta laidasta, jonne jo taimilaatikoiden raahaaminen oli oma lukunsa. Työ helpottuikin sitten päivien myötä taimivarikon tullessa koko ajan lähemmäs. Nyt tilanne on se, että ensimmäinen erä kuusia on jo kasvamassa uusilla paikoillaan. Viimeinen taimi tätä erää sai kuoppansa lauantaina 6.6. klo 18.15. Seuraava taimierä on vielä noutamatta ja sulattamatta, joten istuttaja ehtii muutamaksi päiväksi muihin puuhiin.
Avohakkuuaukealta ei ole paljon kertomista; mätästetty, ojitettu ja risuinen aukea on aika karua katsottavaa. Toisaalta jokainen parivuotias pikkukuusi osaltaan tuo alueen taas lähemmäs tulevaisuuttaan; joskus aikanaan paikalla on taas salaperäinen kuusikko. Minä en viimeista satoa tuolta seudulta ole korjaamassa, nyt istutetun kuusen päätehakkuu lienee jossain 80 vuoden päässä. Istutuspuuhiani ilahduttivat pienet löydöt; erikoiset kivet ja suuri korpin sulka. Sulkaa tutkiessa tuli ajateltua että eipä se ole helppoa korpillakaan jonka nahkasta kasvaa noin paksuja puikkoja. Sulka itse oli pitkä, noin 10 cm leveä ja komean kiiltävä, ja tosiaan juurestaan lähes lyijykynän paksuinen. Korpit tutkivat kyllä päivittäin tarkastuslennoillaan yksinäisen istuttajan kuntoa, mutta joutuivat pettymään, ateriatoive köpitti aina illan tullen autolleen ihan omin jaloin. Muita eläinhavaintoja olivat lukuisat pienet sammakot, kerran havaittu sisilisko sekä monet monituiset hyönteiset ja toukat. Pientä ei-toivottua välipalaa sain suuhun tunkevista mäkäräisistä. Nisäkkäistä löytyi vain hirven ja jonkun kynsiotuksen jälkiä. Ojan pohjaan jääneet tassunpainaumat sopisivat mielestäni supille.
Perjantai-iltana karkasin sentään taimisavotastani perheen kanssa iltalomalle Vieremän raveihin. Väkeä oli jälleen kerran varsinkin alkuraveista runsaasti. Aurinkokin yritti pilkistellä illan mittaan, mutta ilta oli kyllä kolea. Jouduttauduimme paikalle jo koelähtöön, jossa meillä olikin jännäämistä. Kilpailuoikeutta haki oma kasvattimme, nyt jo 10 vuoden ikään varttunut pikkuruuna Vili Vilhelmi. Vili juoksi meiltä käsin aiemman uransa joka on lyhykäisyydessään tiivistettävissä numeroihin 17 starttia, 2 voittoa, 3 kakkosta ja yksi kolmossija. Sittemmin Vili kärsi hieman vaivoista ja uraan tuli taukoa. Viime syksynä ruuna muutti Sukevalle uusiin käsiin ns. ylläpitoon, ja koko hankkeen tarkoitus oli saada aiemmin poneilla paljon ajaneelle nuorelle kuskille siitä sopiva harjoitteluhevonen kilvanajoonkin. Kaikki näyttää sujuneen tässä projektissa mainiosti tähän asti. Koelähdön jälkeen kävimme silittelemässä tätä pientä ruunaa jolla on mitä suloisin nassikkanaama. Tunnelma oli valjastuspaikalla iloinen. Raveissa tavataan…. Muutenkin ravi-illassa oli sitä kuuluisaa Vieremän kesätaikaa, mielenkiintoisia lähtöjä ja paljon tuttujen hevosia joiden suorituksia jännittää.
Taimiurakan helpotettua ainakin hetkeksi on aika kaivella hevoset viikon kestäneeltä huililtaan taas työn alle. Tiistaina mennään klinikalle tarkastamaan yhden hevosen jalkoja, haaveillaan starttiluvasta ja jännitetäänkin toki että vieläkö huomauttamista löytyy. Onko viime syksytalvena tullut pieni vamma parantunut ja näyttääkö tilanne muuten hyvältä. Pidetään peukkuja, olisihan se hienoa ainakin loppukesästä päästä jo raveihin oman tallin hevosellakin!
