Kekkosen kanssa kakkosella

IMG_7049 – kopio (2)

Olen perustanut itseni kanssa yhden hengen kirjakerhon, jossa luetaan sisällöltään itselle vähän haastavampia kirjoja vessassa käydessä. Edistyminen on hidasta, mutta määrätietoisempaa kuin lukuharrastuneisuuteni koskaan aikaisemmin. Kirja edistyy joka päivä ainakin muutaman rivin verran eikä samaa sivua tarvitse lukea montaa kertaa, kun keskittyminen ei pääse lyhyen sivumäärän takia herpaantumaan. Kerhoni teemana ovat aika pitkälti olleet poliittishistorialliset opukset. Tällä kertaa kierroksessa on vuonna 1980 ilmestynyt Kyösti Skyttan kirjoittama kirja Tuntematon Kekkonen.

Kyllähän minä olen aina tiennyt, että Kekkonen on merkittävä hahmo Suomen lyhyessä historiassa, mutta tuttavuutemme on jäänyt aika pintapuoliseksi. Nykypäivänä herra presidentti lähinnä vain hymyilee minulle wunderbaumeista ja kaljapullojen kyljistä. Nyt suhteemme on kuitenkin alkanut syventyä. Vaikka olenkin lukenut kirjasta vasta kahdeksasosan, entinen presidenttimme on ehtinyt tehdä minuun hätkäyttävän vaikutuksen.

Kirjan suosikkikohta -titteliä pitää tällä hetkellä nimissään muistelot ajasta, kun Kekkonen lähti opiskelemaan lakia Helsingin yliopistoon. Rahoittaakseen elämänsä hän teki opiskelujen ohessa töitä kommunistien jäljittäjänä Etsivän Keskuspoliisin alaisuudessa. Tässä kohdassa leuka nasahti aika kovasti rintaan; on se ollut kyllä tiukka kaveri! Nykypäivän opiskelijan tulorajoilla ei kyllä paljon kommunistien perässä juostaisi, kun paikallismarketissakin työskenteleminen vaikuttaa välillä ylitsepääsemättömän hankalalta. Ei sillä, että kommunistien metsästäminen olisi minulle jotenkin luonteenomainen valinta, mutta valtion tasolla velkaantumaan kannustaminen ei ole hyvä asia.

Jos nykyajan Raamattua, Wikipediaa, on uskominen, Kekkosen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Kirjakerhoni on ajankohtaisuudessaan siis aika pop. Vähänkö siistiä matkustella aallon (vessa)harjalla!

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Olen kuullut Kekkosen ajasta sellaistakin, ettei muutamissa mökeissä tohdittu pitää edes punaisia sukkia jaloissa. Miksi kirjan nimi on sitten Tuntematon Kekkonen? Suomessa lienee edelleen vaikea sanoa sitä ääneen, että Kekkonen oli diktaattori.

    Nykyään etsivä sana löytyy useimmiten nuoriso- ja vanhustyöstä. Millaisen kyydityksen löytyneet lopulta saavat, se on minulle vielä arvoitus.

    • Tiina Rastiola

      Mitä pidemmälle olen kirjassa edennyt, sitä vähemmän huomaan tunteneeni Kekkosta ja hänen historiaansa. Minä ainakin kuulun Tuntematon Kekkonen -kohderyhmään.

Jätä kommentti

*