Näin valmistat etupotkan, ehkä…

Omistan vihdoin myös kaulimen! Tässä operaatiossa tajusin kuitenkin olla käyttämättä sitä.

Omistan nykyään myös kaulimen! En kuitenkaan käyttänyt sitä tässä operaatiossa.

Olen tässä kevään mittaan kulkenut ruoka-apuilloissa, joista olen saanut kotiin tuomisina isoja kassillisia kauppojen lahjoittamaa ruokaa. Se on ollut todella iso apu opiskelijan niukan talouden pyörittämisessä. Viikko sitten ruokapussistani löytyi porsaan etupotka. Minulla ei ollut mitään käryä, mikä ruumiinosa se edes oli saatikka kuinka sellainen valmistetaan. Tässä tapauksessa minusta tuntui kuitenkin eettisemmältä valmistaa liha kuin heittää se mäkeen, joten eikun vaan ”Menox!” sanoi Annie Lennox!

Operaation ensimmäinen vaihe oli kannellisen paistovuoan metsästys. Koska kenelläkään kavereistani ei ollut lainata minulle sellaista, investoin suosituksien saattelemana paistopusseihin. Aloittaessani itse kokkailun soitin ensitöikseni paniikkipuhelun äidille. Potkassa oli luu paikallaan ja lihan käsittely oli muutenkin aika ikävää lihapullat mikrossa –tyyppiselle kokkaajalle. Tilanne kertoi harmillisen paljon siitä, kuinka vieraantunut olen ruoan laittajana todellisuudesta. Jos liha on oikeasti lihan näköistä, se kauhistuttaa. Jos se näyttää nugetilta, ei ole mitään hätää. Äiti ei kuitenkaan voinut 500 kilometrin takaa tarjota oikein muuta kuin sympatiaa, joten imaisin rohkaisuksi puolet mausteeksi ostamastani siideristä ja ryhdyin toimeen.

Nostin lihan kauhunsekaisin tuntein paistopussiin, kaadoin valmistamani sipuli-paseerattutomaatti-puolikasrohkaisusiideri-kanaliemikuutio-mauste-liemen perään ja työnsin systeemin uuniin neljäksi tunniksi.  Kun lasikengän kadottamisesta oli kulunut puolituntia, ajastin kilkutti vihdoinkin valmista ja pääsin pehkuihin. Seuraavana päivänä tein aterian kylkiäisiksi perunamuusia sekä kastikkeen talteen ottamastani liemestä.

Vaikka omenasiiderin ja paseeratun tomaatin koktailista syntynyt yököttävä haju sai minut kokkausvaiheessa vahvasti epäilemään onnistumisprosenttiani, ruuasta tuli ihan oikeasti hyvää. Pitää melkein taputtaa itseä selkään. Suurin kunnia menee kuitenkin Perunabluussia sekä Voita ja suolaa blogien pitäjille, joidenka ohjeiden yhteisvaikutuksella selätin operaation ”Kuinka potkaa ajetaan”.

Esillepanon merkkiteos, kynttilän alustana toimii vanha kattilan kansi.

Esillepanon merkkiteos, kynttilän alustana toimii vanha kattilan kansi.

Näillä mitoilla ja metreillä minä siitä suoriuduin:

1 potka
Liemi:
5dl vettä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 laakerilehteä
1 kanaliemikuutio
½ omenasiideri
200g paseerattua tomaattia
suolaa
pippuria

Paistoin sipulit kattilassa ja heitin jatkeeksi loput liemiainekset. Laitoin potkan paistopussiin ja pussin potkineen paistovuokaan. Sitten kaadoin valmiin liemen pussiin. Suljin pussin ja leikkasin siihen saksilla pienen loven, jotta höyry pääsi pussista ulos. Paistoin systeemiä 200 asteessa 30 minuuttia. Sen jälkeen laskin lämpötilan 120 asteeseen ja annoin potkan muhia 3,5 tuntia. Lihan valmistumisen jälkeen leikkasin paistopussin auki ja kaadoin sen sisällön uunivuokaan. Riivin lihan luun ympäriltä haarukalla. Liemen kaadoin kattilaan, johon heitin vehnäjauhoja suurusteeksi saaden näin aikaan kastikkeen.

Jätä kommentti

*