Harry Potter neitsyys korkattu ja kuopattu

IMG_6723

Nyt minäkin olen sen tehnyt, lukenut kaikki Harry Potterit! Pyydän luomakunnalta pyhästi anteeksi saamattomuuttani ja ohjaan huomiota heti kättelyssä pois laiskasta lukijan luonteestani huomauttamalla, että sarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1997. Siitä on kohta kaksi vuosikymmentä! En enää tiedä, kumpi kuulostaa järkyttävämmältä. Se, että minulla kesti näinkin kauan lukea sarja vai se, että Harry Potter ja viisasten kivi ilmestyi kaksi vuotta Suomen ensimmäisen jääkiekkomaailmanmestaruuden jälkeen.

Potter-mania ei saanut minusta koskaan kunnollista otetta ja sarjan lukeminen tyssäsi ala-asteella neljänteen opukseen, koska se näytti liian pitkältä. Päätin myös jossain vaiheessa vihata koko saagaa, sillä jokaisen itseään kunnioittavan wannabe erilaisen nuoren on vihattava jotain, mikä liikuttaa valtavirtaa. Katsoin kuitenkin kaikki elokuvat ja pyysin kaveriani selostamaan loppuratkaisun viimeisen kirjan ilmestyttyä pysyäkseni jossain määrin perillä ilmiöstä.

Lähestyessäni toiselle neljännesvuosisadan puolikkaalle siirtymistä kapina alkoi tuntua ennemminkin aukolta sivistyksessä. Päätin muutaman Pottermaanikon rohkaisemana omistaa vuoden 2015 tälle lukukokemukselle klaaraten mission lopulta reilu puolitoistakuukautta ennen asettamaani takarajaa. Kirjat olivat kuin kotiinsa olisi palannut, sillä olihan Potter ollut osa lapsuuttani, vaikken sitä ollut omakseni koskaan tuntenut. Jossain vaiheessa taisi tirahtaa kyynel ja elokuvissa päänsärkyä aiheuttanut Dobby-tonttu oli enemmän kuin siedettävä.

Kyllähän Potterit on luettuna sen luokan tarina, että on sitä saanut kupla otsassa pissaa pidätellä yks jos toinenkin. On toisaalta vähän harmi, että spoilasin tarinan elokuvilla ja utelulla, mutta toisaalta säästyin ainakin vaivalta yrittää arvailla ja jännittää, mitä tulevan pitää. Taisin juuri ampua kertomakirjallisuuden syvintä olemusta jalkaan.

Nyt sitä olisi sitten keksittävä taas jotain uutta, millä elämänsä täyttäisi. Vain elämääkin pääsi ikävästi loppumaan tähän samaan saumaan.

#vainelämää #myönnänettäkatsoin #erilainennuori_nomore

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Tässä kohtaa varmaankin kuuluu esittää parhaimmat onnittelut! Voiko sitä tiedustella, miten ajattelet kirjan viimeisen luvun – onko Potterissa sen verta voimaa, että vielä tulevat sukupolvet löytävät hänet ja vievät omat lapsensa Tylypahkaan?

    • Tiina Rastiola

      Kiitos onnitteluista! Loppuratkaisu tuntui siltä, että se jäi todella sattuman varaan. Se teki Potterista hahmona inhimillisemmän, jota hän on kyllä ollut läpi koko sarjan. Ratkaisun järkeileminen siinä mellakassa oli toisaalta vähän yli-inhimillistä ja turhaa, sillä sama lopputulos olisi saavutettu joka tapauksessa, olisi Potter tajunnut olevansa sen super sauvan omistaja tai ei. Mutta voisin kuvitella, että Potter porskuttaa suosiossaan eteenpäin vielä tulevaisuudessa. Yliluonnollisuudestaan huolimatta tarinassa ja hahmoissa on paljon asioita, joihin on helppo samaistua. Potter on koktaili, jossa suhteet ovat kohdallaan.

Jätä kommentti

*