Minä, Suomenlahti ja eväsporkkanat

Olin noin viikko takaperin Esitellään jenkkituttavuudelle vähän Helsinkiä ja Tukholmaa –reissulla. Painotan erityisesti sanaa vähän, sillä menetin navigointi vastuun aikalailla heti matkan alussa. Yli vuosikymmenen takaiset muistikuvani Suomenlinnasta eivät selvästikään luoneet erityisen vankkaa pohjaa saarella suunnistamiselle. Onneksi saimme avustusta Helsingin kokemiseen paikallistuneilta ystäviltämme ja Kustaanmiekan portitkin näkyivät lopulta kätevästi risteilyaluksen kannelta.

Katsastimme Helsingissä ollessamme myös muutaman kirkon sekä Kiasman. Kyseisessä museossa käynti osoittautui erinomaisen hyväksi ideaksi, sillä mikäpäs olisi sen isänmaallisempaa, kuin viedä amerikkalainen turisti katsomaan amerikkalaisen valokuvaajan himppasen eroottissävytteistä valokuvanäyttelyä. Pakko on kyllä myöntää, että luontomuseon täytetyt karhut olisivat todennäköisesti jättäneet aika kylmäksi valokuvaaja Robert Mapplethorpen tarjoaman elämyksen rinnalla.

Laivamatkalla Tukholmaan nautimme karaokesta, grande buffetista, lähestulkoon luksusluokan hytistämme autokannen alapuolella sekä erityisesti jenkkivahvistuksemme ilmeestä, kun tarjoilimme hänelle salmari snapsin. Kuuden tunnin pyrähdykseen maissa sisältyi taasen vierailu Vasa-laiva- sekä ABBA-museossa, ihan liian iso brownie-jäätelö-explosion -annos sekä toista päivää töissä ollut ratikkatyöntekijä, joka oli purskahtaa itkuun veloittaessaan meiltä liikaa matkastamme. Sain laivalta tuliaisiksi myös jonkin asteisen tasapainoelin häiriön, koska keinuminen ei ole vieläkään ottanut loppuakseen.

Ontuvasta suunnittelustaan huolimatta reissu oli hyvinkin tapahtumarikas ja mieleenpainuva. Valitettavasti minulla ei ole jakaa montakaan kuvaa matkastamme, koska suurimman osan näyttävistä kuvista tallentanut ystäväni kamerakännykkä päätyi tuonnemmin vessanpönttöön. Tässä on kuitenkin kuva Ruotsin laivan kannella chillailleesta lokista: