Perinteinen juoksuasuni
Aloitin tällä viikolla juoksuharrastuksen… taas. Olen aloittanut juoksemisen jo niin monta kertaa, että harrastusta voisi melkein kutsua jo säännölliseksi. Pitkähköstä jalkapallotaustasta huolimatta en ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen juoksija. Valmentajani tunnisti potentiaalittomuuteni jo vuosi futiksen aloittamisen jälkeen, joten päädyin lopuiksi 13 vuodeksi maaliin.
Myrskyisä on/off suhde on kuitenkin opettanut minulle erinäisiä totuuksia juoksemisesta, joista suurimmat välähdykseni olen kerännyt seuraavaan listaan:
- Ryhdikkäästi vasten tuulta
Ensimmäisillä (tai surkeilla) juoksukerroilla kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hyvän ryhdin ylläpitämiseen. Juoksuasento on ihan yhtä tärkeä asia kuin vauhti/matka ja välillä lenkin teema voi olla ihan vain ryhti. Ja mitä vähemmän on kaksin kerroin, sitä vähemmän näyttää urpolta vauhdin ollessa paikallismarketin rullaportaiden tasoa.
- Aseta tavoitteet liian korkealle
Juoksuharrastus perustuu ihan samalla tavalla itsensä huijaamiseen kuin mikä tahansa muukin asia. Tästä syystä olen asettanut itselleni tavoitteeksi käydä lenkillä viisi kertaa viikossa, vaikka oikea tavoite lukumääräni on kolme. Tämä systeemi mahdollistaa muutaman käynnin skippaamisen (lue: laiskottelun), johonka ei ole varaa kolmen käyntikerran tavoitteessa. Näin ollen vältymme helpommin pakkopullan maulta.
- Sota-äänikirjat tahdittajana
Musiikkia tehokkaampi tahdin lyöjä on ehdottomasti sota-äänikirjat, varsinkin Reino Lehväslaihon tuotanto. Juokseminen ei tunnu enää yhtään niin kamalalta, kun korviin virtaa tarinaa männiköissä henkensä edestä pakenevista sotilaista.
- Ole hyödyllinen – Ole ekologinen
Kun lenkki menee kaikin puolin täysin plörinäksi, epäonnistuneesta yrityksestä voi tehdä kannattavan esimerkiksi keräämällä tien varresta roskia. Nimimerkillä ”Edellisen lenkkini saldo oli yksi litran ja yksi kahden desin jogurttipurkki sekä 60 sentin edestä pantillisia tölkkejä” PS. Muistathan jakaa juostessa kantamasi tavarat tasaisesti molempiin käsiin välttääksesi juoksuasennon vääristymiä.
Parhaimman neuvon antoi kuitenkin ystävistäni viisain, joka muistutti minua, että kuntoilussa tärkeintä on oman elämän laadun parantaminen eikä esim. laihduttaminen tai jokin muu huuhaa. Kun matkaan lähtee sillä asenteella, että teen itselleni hyvää ennemmin kuin että joihinkin housuihin tulisi mahtua parin kuukauden päästä, tekemisestä voi jopa nauttia.
