Maailma on pullollaan vaikeasti saavutettavia paikkoja. Sellainen sijainti voi olla korkea vuoren huippu, kaukainen maa tai toisen ihmisen sydän. Tai sitten se voi olla Kaarina, Turun kyljessä nyhjöttävä lähikunta. Minä olin tällä viikolla kohdata vertaiseni, kun yritin päätyä rokkaamaan ja talkoilemaan Kaarinassa pidetyille Satama Open festareille. Haasteista ja takaiskuista huolimatta maailmasta löytyy onneksi myös paljon periksi antamattomia ihmisiä, jollainen minäkin koen tämän seikkailun jälkeen olevani, jotka taistelevat tiensä myrskyistä huolimatta perille.

Reissu oli alusta lähtien tuhoon tuomittu, kun lähdin puolen viikon tienoilla valumaan Savossa vietetyltä lomaltani takaisin kohti Varsinais-Suomea. Matkani oli tyssätä Jyväskylään, kun bussin vaihtoyhteyden odotusaika oli turvonnut vastoin matkalipun tietoja puolesta tunnista reiluun kolmeen. Matkakustannukset triplannut uusi lippu aikaisemmin lähtevään bussiin osoittautui kuitenkin hätätoimenpiteeksi, sillä edellisen yhteyden bussinkuljettaja ei ollut täysin tietoinen vaihtoyhteydestä, jollainen olisi lähtenyt puolen tunnin sisällä Jyväskylään saapumisesta.

• Onneksi bussiyhtiö myönsi virheensä ja korvasi minulle matkasta aiheutuneet lisäkustannukset.

Seuraavana päivänä oli ensimmäisen yritykseni aika päätyä Kaarinaan. Minun oli tarkoitus osallistua talkoolaisten infotilaisuuteen, mutta kiireessä hyppäsin bussiin vahingossa väärältä puolelta katua päätyen  täysin vastakkaisessa suunnassa olevaan Naantalin. Seuraavana päivänä yritykseni tulos oli tyydyttävämpi, mutta festariseurueellani ei mennyt ihan niin smoothisti. Edellisenä päivänä äkisti huoltoon joutuneeseen autoon tilattu varaosa ei tietenkään ollut sopiva, joten matka Tampere huudeilta taittui kolmen ihmisen voimin kahdessa eri aallossa kuudella eri junalla ja bussilla.

• Onneksi kaikki retkikuntamme jäsenet pääsivät lopulta paikalle ja musiikki vei mennessään. Egotrippi oli maaginen ja raesateesta huolimatta Von Hertzen Brothers tykitti tulisen setin.

Rokkailupäivän jälkeen edessä oli festarilipun hinnan kattava talkoopäivä. Sekään ei alkanut erityisen mieltä ylentävästi, kun myöhästyin Kaarinaan menevästä bussista kaksi kertaa tunnin sisällä. Siinä odotellessa joku mies iski minulle kouraan lapun, jossa luki jotain siitä, kuinka Jeesus voisi minut pelastaa. Ahdinkoni oli siis selvästi saamassa elämää suurempia ulottuvuuksia. Ehdin kuitenkin ajoissa perille suorittamaan työvuoroni, joka kesti kevyet kolmetoista tuntia. Takaisin päin tullessa pääsin festaribussilla Turun keskustaan missaten kuitenkin muutamalla minuutilla viimeisen yö-bussin, joten edessä oli noin neljän kilometrin varhaisaamukävely kotiin.

• Onneksi olin työvuoroni aikana saanut istua auringossa, syödä ilmaista tiramisua ja kuunnella Olavi Uusivirtaa.

#elämäeioleilmaistamuttaonneksiseonihanaa