Hilipatihippaa ja halipatsuippaa!

Minä olen siis Tiina, kavereiden kesken Taiska, ja kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa tosi tarkoituksella. Olen noin neljännesvuosisadan ikäinen immeisen alku Pohjois-Savon sydämestä ja tykkään viihdyttää itseäni kirjoittamalla. Toivottavasti myös tekin viihdytte täällä ajatushiutaleitteni seassa.

Aloitin kirjallisen luomistyöni esikoulussa kirjoittaen nimeni takaperin kaikkiin piirustuksiini. Vähän vanhempana innostuin runoilusta veistellen riimejä esimerkiksi erästä ystävänpäiväkorttia varten seuraavalla tavalla: ”Kaikki lähtee siitä, ystävyys ei aina riitä.” Tunnustin selvästikin maailman realiteetit jo varhaisessa vaiheessa. Onneksi en kuitenkaan antanut korttia koskaan kenellekään.

Koska tämä blogi on jatkoa tammikuussa aloittamalleni bloggaamis – projektille, sallinette, että menen sieltä, missä aitaa ei ole ollenkaan ja lainaan itseäni selittääkseni tavoitteeni: ”Blogini tärkeimmäksi olemassaolon syyksi koen kirjoittamisen ilon/tragedian, tilanteesta riippuen, joten en tule tarjoamaan tässä kovinkaan tarkkaa punaista lankaa kirjoituksilleni taikka kirjoittamatta jättämisilleni. Parhaiten luulen kuvailevani tätä kaikkeutta sanalla ’aivoituksia.’” Lukemalla siis selviää, mistä minä kirjoitan.

Kun aloittamisen sietämätön vaikeus on nyt selätetty ja kirjoittaminen epäluontevasti korkattu, niin voimme jatkaa rennolla otteella. Tästäpä tämä nyt sitten lähtee!

P.S. Kiitos vielä äidille, että bongasit bloggaajia etsivän ilmoituksen lehdestä!