Hiljalleen ehtoon puolelle kääntynyt festarikesäni sai ikimuistoisen päätöksensä perjantaina Iisalmen Runnilla. Koska festarihenkeni oli jo pitkän kesän kolhima ja koska (päivällä aikaisemmin esiintyneen) Antti Tuiskun lukuisista pyynnöistä huolimatta kukaan ei laita Haddawayta soimaan, skippasin päivän muut esiintyjät saapuen paikalle vasta Sonata Arctican päättäessä illan.

Runni Rock kokemus teki muistiini lähtemättömän jäljen. Festarialue parkkipaikkoineen sijaitsi kylätien varressa, kirjaimellisesti pellolla. Tapahtuma alueelle oli sen vankistamiseksi ajettu soraa, josta huolimatta kenkä alkoi hetken fiilistelyn jälkeen upota kenttään voimakkaan rahan hajun saattelemana. Myös yleisössä oli tavallista menevämpi tunnelma sillä never have I ever nähnyt niin paljon niin humalaisia ihmisiä yhdellä kertaa. Porukka huojui kuin nuoret koivun versot kesätuulessa tullen välillä sen verran iholle pylly vasten pyllyä pum pum –taktiikalla, että olisi voinut kuvitella olevansa Fredin keikalla.

Paljasjalkaisena savolaisena ja pari vuosikymmentä näissä maisemissa jo viettäneenä koen soveltuvani sanomaan jotain kyseisestä sielunmaisemasta. Käytänkin nyt tilaisuuteni todetakseni, että Runni Rockissa tiivistyy ultimaattinen Savo-experience: touhu on niin järkyttävää, ettei siellä voi kuin viihtyä. Suosittelen tapahtumaa siis kaikille, jotka haluavat kokea aitoa peräkylän mentaliteettia ja raakaa asennetta.

P.S. Kuva ei varsinaisesti liity Runni Rockiin (elokuinen pimenevä ilta ei ole kovinkaan otollinen ilmatila valokuvaamiselle), mutta on sitäkin elävämpi  todiste iisalmelaisesta rock-asenteesta!