Kesä jatkui, yhteiskuntasopimus kaatui. Sari Sairaanhoitaja maksajaksi.

Kesä lienee virallisesti lopuillaan, koska lomat on pidetty ja koulutkin alkaneet. Luonto on kuitenkin toista mieltä. Lämpöä riittää, vaikka illat viilenevät ja yöllä mittari laskee alle kymppiin. Mutta väliäkö tuolla, kun aurinko vihdoinkin paistaa. Nopeasti unohtuivat kesän sateet, vettä tuli melkeinpä jokaisena päivänä. Takapihan grilli, se jossa on nyt 11kg kaasua, on kuumennut kunnolla oikeastaan vasta elokuun puolella. Kesemmällä sai grillata vesisateiden välissä ja takuulla oli grilli täynnä vettä, jos jätti sadesuojan laittamatta yöksi. Paistoihan se aurinko silloinkin, mutta pilven päällä. Muuten loppuisi elämä tämän kivipallon päällä.

Mutta ei kai siinä. Kohti syksyä. Blogin kirjoittamisessa luova kahden kuukauden tauko. Ei huvittanut (niin kuin alikersantti Lehto vastasi tuntemattomassa sotilaassa kysyttäessä lomalta palaamatta jättämisen syytä) kirjoittaa. Sulkujen käytöstäkin lienee ohjesääntönsä, varmasti ei mennyt nytkään oikein. Mutta sekään ei olisi yllätys, sillä ainoan vähän huonomman numeron Diakonia ammattikorkeakoulun todistukseen kirjasi lehtori Määttänen tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta. Numero tuli ihan päättötodistukseen saakka, ollen 2 arvosteluasteikolla 1-5. Kommenttina oli, että kirjoitus muistuttaa lähinnä pakinaa. Sama numero tuli jostain draamaharjoittelusta, jossa esittävän draaman keinoin kritisoimme draaman käyttöä hoitotyön opetusmenetelmänä.

Edellisessä blogissa odotin lomaa, nyt sitä voi jo muistella. Takaisin arkeen on palattu ja pitää vielä hetki ”nauttia” palkastaan. Näin juurikin, koska viisas kokoomuslainen ekonomi oli sitä mieltä televisiossa, jotta vuonna 2007 saatu Sari Sairaanhoitajan palkankorotus oli lapsus, joka voisi olla hyvä ottaa nyt takaisin. Eli alentamalla sairaanhoitajan palkkaa! Ja sitten ihmetellään, että miksi sairaanhoitajia siirtyy muille aloille. Korulauseissa puhutaan työhyvinvoinnista ja työn joustavuudesta. Juu-u, mutta sillä ei kaupan kassalla ostoksia makseta, eikä lyhennellä asuntolainaa. 

Monessa muussa maassa sairaanhoitajien palkkaamiseen on panostettu niin, että hyvien osaajien saamiseksi palkkaa maksetaan kunnolla, verrattuna jopa perinteisiin miehisiin aloihin. Tottahan on, että kaikkeen ei raha riitä, mutta joku järki sentään. Mummut ja papat tulevat tarvitsemaan hyvää hoitoa, joista ovat jo oman osansa maksaneet. Nyt on meidän vuoromme tehdä se työ. Se, että pitääkö se tehdä puoli-ilmaiseksi, onkin sitten hankalampi asia. Onko sairaanhoitajan kerättävä kaupasta punaisella tarralla olevaa tavaraa ja tingittävä kaikesta, koska on valinnut itselleen ammatin ihmisten hoitajana. Konetta hoitaessa saa parempaa.

Ala on siitä kummallinen, että lähes samaan lauseeseen saadaan yleensä mahtumaan vaatimus palkkojen järkevyydestä ja se ettei ”me sitä voida kuitenkaan vaatia kun meitä on näin paljon”. No onhan meitä paljon, koska meitä tarvitaan. Mutta ei määrättömästi. Löysiä voi ottaa pois ja toimintaa järkevöittää. Belgialainen kollega oli aivan pöyristynyt siitä, että lomailemme kuukauden ja suljemme sen vuoksi sairaaloiden osastoja. Heillä lomat suunnitellaan toimintojen ehdoilla, ei lomien ehdoilla, kustannustehokkaasti. Heidän palkkaus oli todella hyvä, verrattuna suomalaisen sairaanhoitajan palkkaan. Palkka oli riittävä, vaikka ei olisi ollut yhtään pyhää tai yövuoroa töissä.

Nythän sairaanhoitajan palkka saadaan näyttämään hyvälle sisällyttämällä siihen kultakimpaleina pidetyt sunnuntaityöt yms. ”lisät”. Vaikka niidenkin on tarkoitus olla korvausta epäsäännöllisestä työstä, työajoista, jolloin normaali sorvari lämmittää kotona saunaa (palkan ollessa silti parempi). Vuorotyökorvaus ajatellaan keinoksi saada parempaa palkkaa? Kumpikohan toisi paremman tuloksen, alan riittävä peruspalkkaus + tarvittaessa vuorotyökorvaus vai nykyinen systeemi, jossa itselleen haalitaan jouluaatot ja juhannukset rahan vuoksi, muiden viettäessä aikaansa jossain ihan muualla niin halutessaan.

Toinen fraasi on, että mehän olemme menoerä, yhteiskunnan kakkua syövä hammas. Että sen vuoksi pitää tyytyä matalaan palkkaan ja olla tyytyväinen, että on töitä. No totta kai ihmisten huolenpito maksaa, ilmaista lounasta ei ole, eikä tule. Suomalaisen yhteiskunnan toimintamalli on, että tuottava työ kartuttaa verotuloja, jolla tämä nykyinen systeemi sitten pitäisi pystyä maksamaan. Vaikka vähentäisimme palkkojamme kuinka paljon, ei tuo tilanne sillä korjaannu juurikaan.

Kun laivat lähtevät satamasta mukanaan suomalaista työtä, se tuo rahaa ja paljon. Tai esimerkiksi turisti joka tuo lomakassansa suomeen. Ja niistä saatavilla tuloilla me tämän kaiken maksamme, emme keskipalkkaisten selkänahalla. Suomi kasvaa metsää, on puhtaat järvet ja tilaa on kehä kolmen ulkopuolella vielä aika hyvin. Koulutusjärjestelmämme on huippulaadukas, miksi emme myy sitä osaamista, niin kuin taidetaan saksassa tehdä?

Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein paljon näkemiin.