Nyt tehtäköön some-raivoajille heti selväksi, etten kannata kenekään palkkojen alentamista. Piste.

Se kuinka palkkaus määritellään, siihen tahdon ottaa kantaa. Kovasti on ollut kohua siitä, kuinka suunniteltu sunnuntaityöstä maksettava haittatyökorvauksen 25% alennus ajaisi esimerkiksi meitä sairaanhoitajia töihin norjaan ja alalle hakeutuisi tästä lähtien vain epämääräistä sakkia. Onpa joku sairaanhoitaja väläytellyt nettikommenteissaan, että aikoo tästälähtien tehdä vain arkityötä ja viettää laatuaikaa perheen kanssa viikonloppuisin.

Noh, ainakin omassa työsopimuksessani määritellään niin, että teen työnantajan minulle osoittamia työvuoroja, tasaisesti kaikkea, onhan kyseessä sairaala jossa hoidetaan potilaita 24/7. Eli kolmivuorotyötä. Epäsäännöllisestä ja hankalista työajoista saan sitten haittatyökorvauksen. En tee 3-vuorotyötä siksi, että saan siitä haittatyötyökorvauksia, vaan koska se kuuluu työhöni. En nauti yövuoroista, saan niistä usein migreenin  ja viikonloppuisin olisi mieluummin ihan jossain muualla, vaikkapa perheen kanssa tai sukeltamassa. Mutta toistaiseksi näin. Teen ne työvuorot mitkä minulle kuuluvat, noin 8 tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa. Lisääkin saa tehdä jos haluaa.

FaceBookissa leviää myöskin kirjoitus kätilön tarinasta, joka on ilmiselvästi koulutuksellaan ja kokemuksellaan hankkinut itselleen vakaan ammattitaidon ja tekee työtään 24/7. Häneltä Sipilä ottaa tuhansia euroja pois, koska hän tekee vuorotyötä. Vuorotyötä tekevät pitävät kovaa ääntä siitä, että juuri vuorotyön haittatyökorvaukset ovat palkkauksen kulmakivi. Näinhän se tällähetkellä onkin, mutta miksi?

Päivätyöläiset ovat erään kollegani mielestä ansainneet pienen palkan, koska ovat valinneet päivätyön, vaikka hän koki oman peruspalkkansa pieneksi ilman sunnuntaista saatavaa 100% korvausta.Peruspalkkaus ja sen riittävyys ei kiinnosta nähtävästi edes ammattiliittoa, koska Tehy puheenjohtajansa suulla ajaa vain sunnuntain haittalisän säilyttämistä. Sanallakaan ei mainita sitä, miksi se on niin kallisarvoinen asia. Se että vastutetaan #eikäy kampanjalla leikkauksia, on aivan oiken, mutta samalla pitäisi myös olla esittää vasta-argumenttia, kuinka asia hoidetaan. Ja puuttua siihen mistä oikeasti on kyse. Pelkkä #eikäy, miettimättä vaihtoehtoja on kestämätön tie, kun mietitään julkisten menojen kasvun hillintää ja talouden elpymistä. Tehyn puheenjohtajan blogi.

Se, että Tehy vastustaa ensimmäisen sairaspäivän karenssia, on aivan oiken. Se iskee vakavimmin niihin pienituloisiin, jotka ovat oikeasti sairaana. Kääntöpuolena on se, että sairaslomilla julkisella puolella kikkaileviin ei käytännössä voi oikein muutenkaan vaikuttaa. Olenpa 16 vuoden urani aikana (ja kyllä 3-vuorotyössä, 38 palkallista lomapäivää vuodessa) nähnyt niitäkin, jotka sairalomallaan hiihtelevät, golffaavat, rakentavat taloja ja matkustelevat etelänlomille. Swingi kulkee, työt ei. Sairaslomalle jäädään jos koira kuolee, varpaaseen sattuu tai muuten vaan tuli paha mieli vaikkapa jostain työasiasta. Tilalle otetaan sijainen ja molemmat kuittaavat tuolta ajalta täyden palkan. Melko kallista.

Sunnuntain 100% haittatyökorvaus on kultakimpale, koska lähes kaikkien siitä ääntä pitävien alojen peruspalkkaus on liian alhainen. Lähinnä palvelualalla ja julkisella sektorilla siis. Siksi vuorotyön haittatyökorvaus sunnuntaista koetaan niin tärkeäksi, että ollaan valmiita mielenilmauksiin yms.

Vertailun vuoksi: Norjalainen sairaanhoitaja saa palkkaa noin 4200€ kuukaudessa, riippuen omasta osaamisesta, kokemuksesta ja työn vaativuudesta. Palkkaus ei siis perustu perustu vuorotyökorvauksiin. Lomaa hänellä on vuodessa 6 viikkoa, joiden pitäminen suunnitellaan niin, että toiminnot eivät siitä kärsi. Vakituisia osaajia on aina riittävä määrä töissä työksikön toimintakyvyn säilyenä hyvänä = potilaiden hoito ei kärsi, yksiköt pysyvät toiminnassa myös lomien aikana. Vuorotyötä tehdessään hänelle maksetaan vuorotyön haittakorvaus, mutta samanlaista sunnuntaituntien tai ylitöiden haalimista ei tarvitse harrastaa kuin täällä meillä, ellei sitten halua tehdä extraa. Jokainen tekee vuorollaan omat osansa.

Nyt sitten ollaankin jännän äärellä, kuinka julkisten alojen palkkaus korjataan niin, ettei julkisen puolen menot mene pakkaselle suhteessa tuloihin? Pelkkä leikkaaminen palkoista/palkkioista ainakin Erkki Tuomiojan mukaan alentaisi vain kotimaista kysyntää ja sitäkautta ajaisi taloutta alaspäin. Vastaavasti sunnuntain haittatyökorvauksen alennus tai toisi palvelualoille mahdollisuuden pitää työntekijä töissä myös sunnuntaisin, edellyttäen tietenkin peruspalkkauksen korjausta em. aloilla. Tapahtuisiko se toimintaa tehostamalla? Lomakäytäntöjen muokkaamista?

Nythän on julkisella (kunta+valtio) parhaimmillaan 7 viikkoa palkallista lomaa, joista yleensä kerralla 4-6 vkoa heinäkuussa ja tilalle palkataan sama määrä sijaisia. Ainakin itse voisin paremmalla kuukausipalkalla pitää lomani pienemmissäkin pätkissä pitkin vuotta, jos sijaisten määrää voitaisiin sillä hillitä = kustannusten pysyminen ennallaan tai jopa laskeminen. Ikävä puoli olisi se, että julkisen puolen opiskelijoita työllistävä vaikutus tippuisi, mutta onko se julkisen sektorin tehtävä? Työllistää suuri määrä ammattiin vielä valmistumattomia? Tämänkö vuoksi suomeen virtaa palvelualojen töihin kesäisin ulkomaista innokasta työvoimaa, koska opiskelijat työllistyvät jo opiskelujen alkuvaiheessa ”omiin” töihin.

Vai onko ratkaisu velan ottaminen ja investointien kiihdyttäminen? Enpä tiedä, viisaammaat osaavat nämä. Mutta näitä ratkaisuja ja vaihtoehtoja toivoisin mietittävän vaihtoehtona pelkälle leikkaamiselle. Poliisin, palomiehen, vanginvartijan, sotilaan, sairaanhoitajan, lähihoitajan ja vaikka kuinka monen muun ammattiryhmän ammattilaisen pitäisi pärjätä palkallaan, olipa työaikamuoto mikä tahansa. Voisi valita työaikansa elämäntilanteen ja muiden seikkojen mukaan, ei sen saako vuorotyöstä haittatyökorvausta.

Näihin asioihin liittyen sotketaan hyvin helposti kaksi asiaa: haittatyökorvaus ja palkanlisä.

• Haittatyökorvaus: ilta-, yö- ja viikonlopputyöstä maksettavaa korvausta vuorotyöstä. On myös muita haittatyökorvauksia, kuten esim. likaisen-, kylmän- tai vaarallisen työn lisä
• Palkanlisä: Henkilökohtaista palkanosaa (palkanlisä) voidaan maksaa osaamisen, kokemuksen ja työn vaativuuden perusteella. Lisäksi voidaan maksaa esimerkiksi tulospalkkaa, toimepidepalkkioita yms.

Se mikä tekee sunnuntaista tärkeämmän päivän olla kotona kuin lauantaista, taitaa määritellä tällähetkellä vain raamattu. Pointti on se, että viikonlopun haittatyökorvaus on sunnutailta 100%, lauantailta vain 15% ? Missä logiikka viikonlopun tärkeydestä? Viikonloppu on tärkeä, niin miksi esimerkiksi lauantain ja sunnutain korvaus olisi molemmilta päiviltä se +40-50%. Miksi tuplapalkka vain sunnuntailta?

Minullekkin koitti tänä vuonna se hetki, että lomapäivät pitenivät 38 päivään vuodessa. 38 päivää on eurooppalaisittainkin pitkä aika lomailla, amerikkalainen kollega ei lomaile kuin 20 päivää, joista tarvittaessa käyttää myös sairaspäiviin. Enkä koe senkummemmin ansainneenni päiviä, vaikka sitäkin moni käyttää perusteluna pitkille lomilleen. Olen ollut vain niin onnekas, että työvuosia on kertynyt ja toivottavasti kertyy vielä paljon lisääkin. 30 palkallista lomapäivää lomarahoineen on kuitenkin aika hyvin. Opettajien pitkät lomat ymmärrän, koska eihän heidän sijallaan ketään ole kesäisin ja emme varmaan halua koululaisten kouluvuodesta 11 kuukauden mittaisia?

Olisimmehan me ansainneet vaikka mitä, mutta kohtuus kaikessa. Enemmän minä kuitenkin arvostan sitä, että peruskoulu, lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulu ja yliopisto ovat ilmaisia. Neuvolaan, lääkäriin ja sairaalaan pääsee lähes ilmaiseksi, lääkkeistä maksetaan osa yhteiskunnan laskuun, infra pysyy kunnossa. Työssäkäyvillä on ilmainen työterveyshuolto. Poliisin ja palokunnan apuun voit luottaa. Vankilat ja armeija toimivat. Virastot toimivat. Eli hyvinvointiyhteiskunta pyörii. Mutta hintalappu ei saa olla liian suuri ja viivan alle pitäisi jäädä nolla, ei plussaa eikä varsinkaan miinusta.

Hyvinvointiyhteiskunta ei pyöri toistemme selän pesulla ja pelkällä säästöliekillä. Tarvitaan tuottavaa työtä ja siitä tuloutuvia veroeuroja. Yrittäjyyttä, Bruttokansantuotetta ja vientiylijäämää tai mitä se nyt sitten tarvitseekaan, ekononistit sen paremmin. Hyvinvointiyhteiskunta voi olla vain tehoton paisuva pullataikina, jossa jokainen miellyttäisi jokaista. Pelkkä tunteen pohjalta päätöksien teko ei kanna pitkälle, eikä pään työntäminen pensaaseen auta kuin sen ajan, kuin se pää on siellä pensaassa.

Sille kätilölle siinä tarinassa: ansaitset todellakin palkkasi osaamisesi, kokemuksen ja työn vaativuuden vuoksi. Kiitos tekemästäsi työstä. Toivottavasti saat tulevaisuudessa hyvän palkkasi sen perusteella, etkä pelkkien kirkopyhien perusteella. Tätä toivon kaikille aloille. Myös heille, jotka eivät vuorotyötä tee.

Tämä on vain yksittäisen sairaanhoitajan ajatelma, jo kotisohvalta löytyy myös muitakin mielipiteitä.