Naisellisuuden hintaa

Vaikka en syntymäkodissani saanut juurikaan naisellisuuskasvatusta ja kasvoin poikien keskellä, ajauduin visuaaliselle alalle – ensimmäisenä muotiin. Nuoren kaunosielun piirtämistaidoille ei ollut oikein käyttöä maalaismaisemassa mutta hörhöilyyni suhtauduttiin pitkämielisesti. Parikymppisenä muotialan kokeneemmat työkaverit kertoivat miksi alusvaatteissa on pitsiä ja puuteripurkkikieltä opin puhumaan vasta yli kolmikymppisenä hyvän ystäväni myötä.

Kun minua siunattiin pojan lisäksi kahdella tyttärellä, päätin että he saavat nauttia niin kauniista vaatteista kuin meikeistä ja muista ihanista turhuuksista sekä lisäksi kertoisin heille usein kuinka ihania ja kauniita he ovat, niin ettei heti ensimmäinen kehuja jakeleva tyyppi saa pimuja sekoamaan. (Poikakin sai tästä osansa toki, ja hänellä onkin erittäin hyvä maku.)

Arjen askareet, jotka luonnollisesti määräytyvät pitkälti ammatin mukaan, sanelevat aika paljon pukeutumista ja muuta tälläytymistä. Kun viettää aikaa vaikkapa puuta työstäen tai autonrenkaita nostellen, ei hame ja huulipuna ole ensimmäisiä asustevalintoja. Vaikka fyysisissä ammateissa toimivat tyttäreni jaksavat huoltaa ripsiään ja kynsiään aina tilaisuuden tullen suhtaudun itse edelleen ennakkoluuloisesti joihinkin naisellisiin aineisiin ja asusteisiin.

Huulipuna: sitä on hampaissa ja todennäköisesti päivän mittaan pitkin naamaa, se kuivattaa huulet ja piiloutuu laukunpohjalle, rykäisee hylsynsä pois ja tahmaa laukun vuorin sekä kerää itseensä kaiken mahdollisen töhnän.

Kynsilakka: jos sen ”pikalakan” saa kynsiin osumisen jälkeen kuivatettua ilman kurttuja ja yöllistä hiuskuviointia, se hiutuu viimeistään käsin tiskatessa ja kynnet saavaat jokatapauksessa uuden kerroksen väriä työn myötä.

Sukkahousut: keskiaikaisempaa kidutusta kuin näin pitkällä naisella varpaita kiristävät ja haaroista löpöttävät kinttuja kutittavat keinokuitukaameudet ei ole eikä tule. Suosin stay-uppeja. Ainakin viime talveen asti, kunnes pakkaskelillä silikonin pito reidessä lopahti kaupan kassajonossa. Lopun voitte kuvitella, mutta sen sanon ettei ole helppoa kävellä hyytävässä viimassa painavan ruokakassin kanssa pidellen samalla putoavan sukan suusta.

Korkokengät: milloin niitä voi käyttää? Talvella pitää mieluummin luunsa ehjinä. Keväällä öisin vaanii musta jää ja päivällä kuravesi, kesällä ilman sukkia rakot pullahtavat jo sovitusvaiheessa. Syksyllä on ihan lyhyt sesonki mutta yleensä sitä valitsee lenkkarit koska aika ei riitä keikutteluun ja tepasteluun.

Tästä keskustelimme nuorimmaiseni kanssa tänään. Jos korkokenkiä aikoo pitää, niitä täytyy käyttää. Valitin että jalkoja särki kaksi päivää yhden illan baarissa korkokenkäilyn jälkeen (tosin korkkarit olivat odottaneet ulkoilua lähes vuoden). -Just ton takia oon lisänny baareissa käyntiä, tytär vastasi.

Naisellisuudella on siis hintansa. Jos pesukone on fiksumpi kuin käyttäjänsä ja autot osaavat parkkeerata itse, missä ovat mukavat korkokengät?

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Ajatuksia herättävä kenkä ja nilkkakoriste. Korot lienevät nykyään alhaalla, mikä pisti miettimään, miksi korkokenkien korot sen kuin nousevat. Kyse tuskin on turhamaisuudesta, inflaatiosta puhumattakaan, vaan jonosta. Korkeimmat korot omaava näkee kauimmas?

Jätä kommentti

*