”Kannattaisko mennä muualle?”

Tämän kolumnin ilmestyessä, olen Pariisissa kesäreissussa. Pariisista suuntaamme Brysseliin ja sieltä Lontooseen. Olen vitsillä kutsunut matkaamme terrorismin kultaiseksi kolmioksi. Reissuumme on ympätty ”Kerää kaikki kolme” –hengessä kovimman terroriuhan alla olevat eurooppalaiskaupungit.

Reissumme on aiheuttanut tasaisesti hilpeyttä tai kauhua ihmisissä. ”Kannattaisko mennä muualle?” Voi olla, että kannattaisi. Enhän voi sanoa varmuudella, että olen muuttamassa happea hiilidioksidiksi tämän kolumnin ilmestyessä. Olen itse asiassa yllättynyt, ettei äitini ole vielä lisännyt minua jollekin lentokieltolistalle varmistaakseen, että pysyn “turvassa”. Olemmeko kuitenkaan turvassa enää missään? Kuopiossa tai Pariisissa? Ei kai takeita siitä hiilidioksidituotannosta ole muutenkaan seuraavaa sekuntia pidemmälle?

Pariisin terrori-iskut olivat eurooppalaisille ja koko Euroopan turvallisuudentunteelle kova kolaus. Vaikka saman kuukauden sisään terrori-iskuja tapahtui muuallakin ja niissä menehtyi melkein tuplasti ihmisiä, Pariisin tapahtumat tuntuivat vaikuttaneen jokaiseen eurooppalaiseen. Pariisi, monien suosikkikaupunki, on jotenkin niin ”close to home”, että Facebook täyttyi Ranskan lipuista ja osanottoja piisasi jopa Kuopion Musiikkikeskuksen seinävalaistuksessakin.

Iskuista on kulunut puolisen vuotta ja Ranskan liput ihmisten kasvokuvista ovat kadonneet. Pelko ei kuitenkaan näy menneen minnekään. Ei ainakaan siitä päätellen, kuinka paljon matkamme on aiheuttanut kummastusta muissa ihmisissä.

Yhden lähteen mukaan jalkapallon EM-kisoja isännöimä Ranska on laittanut jalkeille n. 80 000 poliisia ja sotilaita sekä yksityisiä vartijoita vielä siihen lisäksi. Jokainen ranskalainen varmasti tiedostaa, että UEFA-kisat tuhansine kisaturisteineen on järkyttävä turvallisuusuhka. Siitä huolimatta Eiffelillä on toivottavasti ongelmitta vedetty toissapäivänä iso ulkoilmakonsertti supertähtineen ja eilen Ranska on todennäköisesti pessyt Romanialla nurmikkoa avausottelussa. Sitä on varmasti seurattu kymmenessä Ranskan kaupungissa ulkoilmoihin järjestetyissä kisakatsomoissa, joihin on odotettavissa tuhansia ihmisiä paikalle.

Lähtiessämme olemme pohtineet, miten liikumme Pariisissa, välttelemmekö metroa ja menemmekö katsomaan pelejä suuriin väkijoukkoihin. Turvallisuuttamme ajatellen kerääntyminen suureen ihmisjoukkoon tai liikkuminen Pariisista Brysseliin junalla, ei ole ideoista niitä turvallisimpia. Aiommeko siis jättää välistä ainutlaatuisen kokemuksen, emmekä mene seuraamaan peliä jättinäytöltä tuhansien ranskalaisten joukossa Pariisin sydämessä? Jätämmekö käymättä Versaillesilla ja muilla suurnähtävyyksillä? Emme tietenkään. Emme myöskään hylkää lempikaupunkejamme sen vuoksi, että ne ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi.

Jos antaisimme ISISin kaltaisen hirviön vaikuttaa päätökseemme siitä, mihin voimme matkustaa tai kerääntyä, voisimme saman tien nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Maailmassa ei taida olla enää jäljellä turvallisia paikkoja. On vain kauniita kaupunkeja ja upeita vierailukohteita. Niin kauan kuin uskallamme mennä niihin ja nauttia niistä, olemme vapaita. Jos voimme kävellä minkä tahansa lentoyhtiön koneeseen ja lentää minne tahansa päin maailmaa, emme pelkää. Emmekä silloin voi hävitä järjestölle, jonka tavoite on pelon kautta hallita maailmaa.

Jätä kommentti

*