Joulu on taas, stressi on taas

Joulu on taas, ja niin on ihmisten suoritusvimmakin kovimmillaan.

Kuka juoksee vielä aattona kauppoja läpi, kuka velkaantuu yli varojensa antaessaan lahjoja. Olin niin järkyttynyt mummojen jouluvelkaantumisesta, että teki mieli heittää kaikki lahjat lähimpään seurakuntaan ja todeta, että tänä vuonna meillä ei vietetä joulua. No, ei oikeastaan vietetäkään, perheen kauhean influenssa-aallon takia tosin.

En ole ymmärtänyt joulun suoritusorientoituneisuutta koskaan. Minulle joulu on äidin aamulla tekemää riisipuuroa, joka pitää vetää napaan vauhdilla, jos vaikka löytää mantelin. Tosin meillä jokainen löytää mantelin, sillä äiti laittaa sellaisen joka lautaselle. Ja silti niitä voitonhimoisesti sisarusten kanssa etsitään.

Joulu on yhdessä ruoanlaittoa ja kinkuntuoksuista kotia. Joulu on joku huono joululeffa, pipareita ja Aliaksen pelaamista aamuyöhön mitä typerämmillä säännöillä. Joulu on perheen yhdessäoloa. Siksi tänä vuonna harmittaa, ettei joulua tule. Vaikka lahjat löytävätkin perille, tuota yhteistä aikaa ja lämmintä tunnelmaa emme saa tänä vuonna kokea. Eikö sen pitäisi olla joulun pääasiallinen tarkoitus?

Joulusta, kuten monesta muustakin asiasta, on tullut liiaksi suorittamista. Suomalainen yhteiskunta on ylipäätään hyvin keskittynyt suorittamiseen, ja jokaisessa asiassa pitää olla määrällinen tai raha-arvollinen tavoite. Laihdutuskuuria ei voi aloittaa ilman painotavoitetta. Liikunnan on johdettava bikinikisoihin tai vähintäänkin toteuduttava käymällä salilla viidesti viikossa. Vauvan tarpeita vastaava ruokkiminen ei riitä, vaan sen on ehdottomasti tapahduttava äidinmaidolla, eikä sitäkään saisi antaa pullosta. Lapsella pitää olla koulun päälle ainakin kolme kehittävää harrastusta ja vanhemmilla työ, joka tuottaa tietyn määrän tuloja ja vie ehdottomasti paljon aikaa ja voimia. Muutenhan se ei ole työtä. Ei riitä, että syö terveellisesti, vaan pitää tietää kaikki superfoodit, ja lihat pitää unohtaa täysin. Kotona pitää kiiltää kuin ammattisiivoojan jäljiltä ja autoksi kelpaavat vain tietyt merkit.

Välillä kun mietin suomalaisia arvoja, tuntuu oikealta sanonta ”kun mikään ei riitä”. Perheissä, joissa kaikki on jo hyvin, voisi aina olla kaikki paremmin. Samoin työpaikoilla ja harrastuksissa. Sama näyttää pätevän jouluun. Enää eivät riitä kivat kotitekoiset villasukat ja yhdessä vietetty laatuaika. Pitää olla kiiltävimmät uudet lelut kummilapsille ja velkaantuneet mummot.

Onkin hullunkurista, miten välillä tuntuu koko yhteiskunnan esittävän yhdessä parempaa ja luovan samalla vielä korkeammat odotukset. Täysimetyksestä saarnaavat myöntävät, että ovat itsekin välillä antaneet korviketta helpottaakseen omaa arkeaan. Somessa pelkästään salaatteja ja powersmoothieita esittelevät hakevat sunnuntai-illaksi pizzaa (salaa tietenkin) ja äidit myöntävät kuiskien, että kyllä he ainakin hankkivat joululahjat vasta alennusmyynneistä.

Miksi näitä asioita ei voida kertoa niin kuin ne oikeasti ovat? Kritiikki on niin brutaalia, ettei sitä haluta kokea, vaikka oikeasti vastustettaisiin jotakin asiaa. Helpompi esittää samanmielistä. Minä nostan hattua kaikille, jotka tekevät asiat asiallisesti, laillisesti ja hyvin, vaikka ne poikkeaisivat valtavirran näkemyksistä. Omalla tapaa, omien periaatteiden mukaan toimiminen vaatii rohkeutta ja jämäkkyyttä nykymaailmassa.

Toivonkin kaikille rentouttavaa, paineetonta, velatonta ja mukavaa joulua!

Jätä kommentti

*