Kiitos ei ole kirosana

Olen välillä pysähtynyt ihmettelemään, miten suomalaisille tuntuu olevan vaikeaa käyttää yksinkertaisimpia, jo taaperoina opittuja sanoja. Kiitos ja anteeksi. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa valtava pahastuminen ja vuosien riita olisi saatu päättymään heti alkuunsa nopealla ja helpolla anteeksipyynnöllä, mutta ylpeys on voittanut.

Tilanteet, jotka vaativat anteeksipyyntöä, voivat olla moninaisia ja monimutkaisia. Kiitos vuorostaan on hyvinkin helppo ja yksinkertainen, eikä sen ylikäytöstäkään tule kenellekään yliannostusta. Arjessa kiittäminen, silloinkin kun kiitosta ei vaadita, on tapa osoittaa kunnioitusta ja tuoda positiivista tunnetta mitä tavallisimpiin tilanteisiin. Savossa olen pistänyt kiittämisen merkille niin hyvässä kuin pahassa. Useimmiten lähtiessäni töistä, esimieheni huikkaa ”kiitos Anna”. Hämmennyin tästä alkuun. Miten niin kiitos, töissähän minä vain olin, eihän siinä ole mitään kiittämisen sijaa. Mukavalta se on kuitenkin tuntunut.

Kiittäminen, tai lähinnä sen puute on ollut selkeimmillään asiakastilanteissa. Kyse ei ole ehkä edes niinkään Kuopiosta, vaan koko Suomesta. Kosketuspintani Helsingissä asumiseen oli niin lyhyt palattuani viime vuonna Lontoosta, että en oikein osaa sanoa, onko tilanne sama etelässäkin. Matkustan melko usein bussilla, ja minua hämmentää suomalainen kommunikointi julkisessa liikenteessä. Bussiin noustessa ei aina osata tervehtiä, mutta kiitos jää vielä useammin pois. En itsekään ole tässä asiassa täydellinen. Milloin olen niin aamupöhnässä ryystämässä kahviani, milloin keskittynyt iltapäivällä työsähköpostin lukemiseen. Tyhjä tunne iskee kun jalka osuu asfalttiin (tai lumihankeen) ja kiitos-kiljaisu karkaa huulilta jo melkeinpä ovien suljettua.

En nyt sano, että jokaisen pitäisi kuljettajaa kädestä pitäen kiittää, mutta yritän aina huikata iloisen kiitoksen hyppiessäni ulos bussista. Kuopiossa se on vieläpä helppoa, kun ei tarvitse poistua ruuhkabussin takaovista ihmismassan keskeltä, vaan uloskäynti tapahtuu keskiovista puolityhjistä busseista.

Olisi aivan mahtavaa, jos jokainen pysähtyisi kiittäään Cittarin kassahenkilöä kun tämä antaa kuitin tai vaihtorahat. Itse yleensä kiitän vielä lähtiessäni kassalta, kiitokseksi koko siitä tapahtumasta, vähän oikeastaan heippa-sanan korvikkeenakin. Välillä keskityn kuittiin tai seuralaiseen ja kiitos unohtuu, jolloin vinkaisen sen vielä hieman kauempaa. Eihän nämä kadunreunasta ja viereiseltä kassalta huikatut kiitokset tunnu miltään, kun saajat eivät niitä kuule. Tärkeää on välittää se kiitos saamasta asiakaspalvelusta tai kyydistä sille ihmiselle, joka sen tarjosi!

Matkustelen melko usein, ja ennen jokaiseen maahan matkustamista, opettelen kohdemaan kielellä ”hyvää päivää” ja ”kiitos”. Niillä nimittäin pääsee jo todella pitkälle. Paikallisia lämmittää ihan selvästi se, että joku turisti on nähnyt pienen vaivan ja opetellut edes kiitoksen. Tällä hetkellä olen Japanissa, ja täällä kiittämisen kulttuuri vain korostuu. Joka paikassa kiitetään ja hymyillen kumarretaan.

Ei meidän Suomessa kumartaa tarvitse, mutta voisimme muistaa kiittää. Myös niitä tuntemattomia bussikuskeja ja kaupan asiakaspalvelijoita. Myös silloin kun on huono päivä tai ujostuttaa avata suutaan. Kiitos on korvaamaton apuväline arjen pienissä hyvissä teoissa.

Arigato!

Kommentit

  • mia

    Hmm,en kyllä lähde allekirjoittamaan väitteitäsi.Itse työskentelin opiskeluaikanani kaupassa myyjänä ja kiitos kuului kyllä lähes jokaiselta asiakkaalta! Useimmiten huikattiin myös se ”kiitos hei” lähtiessä. Matkustellessani olen huomannut,ettei monissakaan maissa myyjät kiitä tai ylipäätään sano sanaakaan ostotapahtuman yhteydessä.

  • Pihla

    Elämmeköhän me kahdessa eri todellisuudessa? Olen asunut Suomen lisäksi viidessä maassa ja lisäksi matkustellut paljon enkä ole törmännyt ”kiitos” tai ”anteeksi” -sanojen puuttumiseen ulkomailla tai Suomessa kenenkään toimesta, paikallisten tai turistien. Epäkohteliaita yksilöitä löytyy toki aina, mutta en nyt puhuisi tästä yhteiskunnallisena ongelmana. Ehkä tässä on kyse jostain kuilusta kun en ihan saa ajatuksistasi kiinni. Tai sitten halusit vain kirjoittaa siitä kuinka tärkeitä nuo sanat ovat, mikä onkin oikein kaunis ajatus :)

    • Anna Vanhanen

      En käsittääkseni kai tuonut ilmi, että tämä on ”yhteiskunnallinen” ongelma, vaan ihan vaan muistutuksena. Olen nimittäin koko kevään kulkenut aika usein bussilla, enkä ole kuullut kuin muutaman hassun kerran kiitoksen jonkun jäädessä pysäkiltä.

  • Eve

    Mielestäni nostat itseäsi hieman jalustalle tässä, et ole mitenkään erikoinen kiittäessäsi, sillä en muista milloin viimeksi olisi tullut ihminen vastaan joka ei olisi kaupan kassalla tai bussissa kiittänyt, ainakaan täällä Jyväskylässä. Itselleni, ja hyvin hyvin monelle muullekin suomalaiselle, aidosti palvelusta kiittäminen on ihan perusjuttu ja tulee selkärangasta. Eikö sinulla todella ole mitään muuta kirjoitettavaa? Toki ihan söpö muistutus niille harvoille ihmisille, jotka eivät jostain syystä kiitä.

    • Anna Vanhanen

      Harmi, että koet näin. Mielestäni kun tekstissä tosiaan lukee, että itsekään en ole tässä täydellinen ja kiitos unohtuu minultakin usein :) Ja hassu juttu, käytän bussia lähes päivittäin, enkä ole kuullut koko tänä keväänä kuin alle kymmenen kertaa kiitos-sanan kun joku poistuu bussista :o Kassallakin olen monesti kiinnittänyt huomiota kiitoksen uupumiseen. Ehkä minä sitten asun kovin epäkiitollisen bussilinjan varrella.

  • Jari Holopainen

    Konichiwa.
    Kiitos blogistasi. Japanilaisilla on tiettävästi tapana sanoa ”otsuka-resama deshita”, mikä käytännössä tarkoittaa, että ”hyvää työtä” ennen kotimatkaa. Luin tämän hetki sitten eräästä opinnäytetyöstä.
    T. Jari

Jätä kommentti

*