Satasen merkitys

Olen aina ihmetellyt sitä, että lapsilisä ei ole ansiosidonnainen. Maassa, jossa kaikki on sidottu ansiotuloihin, lapsilisä on sama kaikille. Olen pitänyt sitä jopa hyvin typeränä. Miksi maksaa kaikille lapsesta noin satasen verran, jos toisille sata euroa on hyvin paljon ja toisille hyvin taas arjen pelastaja? Eikö olisi fiksua ohjata rahat niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat? Hyvätuloiset pärjännevät lapsen kanssa ilmankin sitä satasen lisäystä pankkitilille. Olen jopa meuhkannut asiasta ja toivonut muutosta tähän. Veronmaksajan silmin ajatus siitä, että lapsilisää maksetaan myös heille, joilla ei ole ”tarvetta”, on ollut ärsyttävä. Taas yksi rahareikä, johon verorahojani käytetään ”turhaan”.

Lapsilisällä lienee monta merkitystä, ja yhdeksi mainitaan usein sen rooli kannustimena hankkia lapsia. Hieman alle sadalla eurolla juuri ja juuri kattaa pienen vauvan menot, jos ei mitään erityisvaatimuksia ole. Toivon siis todella, että kukaan ei näe sadan euron kuukausilisää kannustimena hankkia lapsi, sillä lapsi tulee todellisuudessa paljon kalliimmaksi, eikä raha muutenkaan ole oikea syy hankkia lapsia. 

Nyt kun itselleni lapsilisän hakeminen tuli ajankohtaiseksi, meinasin jättää sen kokonaan hakematta. Ei sen takia, että olisin miljonääri, jolle satanen ei tunnu missään, vaan sen takia, että koen työtä tekevänä ihmisenä vääräksi hakea sosiaalista etuutta. Toisaalta tietyllä tapaa lapsilisä tuntui hirveän mukavalle ajatukselle. Yhteiskunnassamme kuitenkin rikkaat yleistetään usein hyvä ettei rikollisiksi ja hyvin tienaavia rokotetaan jokaisessa mahdollisessa välissä. Asenneongelmia on niin menestyjiä kuin yrittäjiäkin kohtaan. Onkin mukavaa, että on jokin asia, joka on kaikille yhteinen. Lapsen rahallinen arvo on valtiolle näennäisesti sama, siitä huolimatta millaiseen perheeseen hän syntyy. Maksoivat hänen vanhempansa veroja tai ei, lapsen numeraalinen arvo on sama. Häntä ei mitata progressiivisesti, vaan hänen kustannuksensa on arvioitu ja sen mukaan kaikille maksetaan samansuuruinen kuukausikorvaus.

Onkin sitten eri asia, mihin suuntaa lapsilisät. Välittömästi välttämättömiin menoihin, joihin ne varmasti monilla perheillä menee tai rahastoon säästöihin vai lyhytaikaiselle säästötilille, josta niitä on sitten helppo nostaa lapsen harrastaessa myöhemmin tai taloudellisen tilanteen muuttuessa myöhemmin. En näe siinä mitään väärää. Taloudellisia ongelmia, sairastumisia ja kaikkea muuta on mahdotonta ennustaa. Vaikka vauva-arki ei olisikaan kovin kallista, voi lapsi haluta harrastaa kallista lajia, saada hankalan allergian tai vaikka innostua kokeilemaan vaihtovuotta ulkomailla tai tarvita kalliin vakuutuksen. Ehkä joku päivä turhalta tuntuvat lapsilisät ovat kaikille jollakin tapaa välttämättömiä.

Sillä se kai lapsilisän merkitys on. Olla lapselle turvana. Joko heti ja välittömästi vaippa- ja korvikemaitorahana tai sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun sille ilmenee tarve. 

Vaikka mielelläni maksaisin vähemmän veroja, en usko, että lapsilisä on hyvin vähän lisääntyvässä maassamme suurimpia veroraha-syöppöjä. Niin iso osa verorahoista suunnataan ihan harakoille ja mitä typerimpiin kohteisiin, että jollakin tavalla on mukavaa saada takaisin jotakin, jolla on tärkeä symbolinen ja konkreettinenkin merkitys. Kerrankin niin, ettei tulot vaikuta alentavasti.

Jätä kommentti

*