Tervetuloa

Käsiä hikoiluttaa. Ei luulisi enää kirjoittamisen näin pelottavan, kun onhan tässä jo melko pitkään tuntojaan jaeltu tuhansille ihmiselle.

 Aloitan kolumnistina tänään ja tällä kirjoituksella. Eräänlainen välipysäkki erikoisella polulla, joka on kulkenut Australiasta Lontooseen ja sieltä Savon sydämeen. Kulttuurishokista ei voi puhua, mutta aikaa on ollut enemmän. Pohdiskella, hämmentyä, ahdistua. Valistuakin. Edes vähän. Ehkä.

Kasvoni saattavat olla tutut Mungolife-blogistani, jota olen pyöritellyt lähes kolmasosan elämästäni. Olen kirjoitellut ryysyistä ja elämäntyylistä, matkailusta ja seikkailuista. Olen lusikkani työntänyt yhteiskunnallisiinkin aiheisiin ja mielipiteitäni julkaissut sen kummemmin oikolukematta tai seurauksia miettimättä. Tätä jatkan nyt täällä Savon Sanomien puolella. Tällä kertaa peräti oikoluettuna.

Olen melko vakuuttunut siitä, että leivon tässä itsestäni Suomen vihatuinta naista. Mielipiteitä on paljon, ja ne on välillä ihan perusteltujakin. Kuka minä olen ja miksi ketään edes kiinnostaa? Mä olen Anna, 27 vuotta, kuopiolaistunut vantaalainen, joka ei ymmärrä suomalaisten tapaa olla reagoimatta yhteiskuntaan. Olen hämmentynyt ja tyytymätön siihen miten tämän maan asioita hoidetaan ja ihmettelen nykyistä hallitusrakennetta. Olen avoimesti skeptinen Suomen kyvystä kotiuttaa pakolaisia, tavattoman ärsyyntynyt tavasta, jolla kohdellaan palkansaajia ja yrittäjiä, en vihaa Venäjää ja suututan varmaan joka ikisen suomalaisen opiskelijan mielipiteelläni opintotuista. Käännyn enemmän oikealle kuin vasemmalle, vaikka olenkin täysin pettynyt tämän maan poliittiseen edustajistoon.

Minulla ei ole ratkaisuja juuri mihinkään, mutta valituksen aihetta löydän paljosta. Haluan ensisijaisesti provosoida keskustelua asioista, joilla on oikeasti merkitystä jokapäiväisessä elämässämme. Maan taloudellisen ja hyvinvoinnillisen tilanteen ollessa nykyisenlaisella tolalla on jotenkin surullista ja pelottavaa, että kansan keskuudessa eniten kiinnostusta tällä viikolla on herättänyt yhden ihmisen seksinauhat. Ollaan vähän kuin niitä sananlaskun sammakoita, jotka on laitettu hitaasti lämpenevään veteen, jotka kiehuvat elävältä tajuamatta lämpötilan nousua. Anteeksi, olipas poliitikkomainen tapa ilmaista asia.

Olen huomannut, että Suomessa ei uskalleta, viitsitä tai haluta keskustella yhteiskunnallisista asioista. Heitetään puolivakavasti pakolaisaiheinen vitsi tunnustellen varovasti, josko kanssakeskustelija olisi samaa mieltä pakolaisasioista. Diplomaattisella ”.. onhan tässä nyt ollut vähän haastavaa aikaa, mutta kun Suomi on niin hyvä maa..” lopetetaan orastava keskustelu lapsiperheiden ja opiskelijoiden leikkauksista. Ärsyttävintä on kun muuten älykäs ihminen sanoo, ettei ole yhtään kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. En minäkään jaksa vaalilupauksia tai puoluekirjoja lukea, koska on sitä paljon viihdyttävämpääkin fiktiota tarjolla. Kyllä kai sitä jokaista kuitenkin kiinnostaa, mihin suuntaan oma maa on menossa? Itselläni menee ihan todella tunteisiin jonkun ns. kansalaisten edustajan Facebook-päivityksetkin! Taisin juuri vastata omaan ihmettelyyni. Kukapa sitä vapaaehtoisesti päiviään lähtisi pilaamaan?

Toivotan siis teidät kaikki tervetulleeksi lukemaan, viihtymään tai ärsyyntymään. Toivottavasti olemme edes jostakin samaa mieltä.

Kommentit

  • Pihla

    Hei Anna!

    Mukavaa nähdä, että tavallinen suomalainen bloggaaja on päässyt uutislehden kolumnistiksi! :) Haluaisin vain kysyä/tarkentaa muutamia ajatuksiasi, kun kerran tällainen kommentointimahdollisuus on olemassa (pahotteluni jo etukäteen kilometrikommentista).

    Itse liikun piireissä, jossa yhteiskunnallisista asioista keskusteleminen, uutisten, blogien ja tutkimusten seuraaminen sekä mielenosoituksiin osallistuminen kuuluvat normaaliin arkeen, joten on mielenkiintoista kuulla ajatuksia ihmiseltä, jonka lähipiirissä näin ei ole (kun kerran viittaat siihen, että ”suomalaisia ei kiinnosta”). Tämä ensimmäinen kirjoitus oli niin täynnä mielipiteitä, että en tiedä mistä aloittaa; seksivideokohusta vai maitokaakaon värisistä lapsista? Vai kenties opintotuen tarpeettomuudesta? No ainakin salakuvaamisesta haluaisin kysyä sen verran sinulta, että vaikka tällainen kohu on saanut hyvin paljon palstatilaa lööppisivustoilla, niin eikö asia ole sinun mielestäsi yhteiskunnallisen keskustelun kannalta nimenomaan mitä oivallisin? Sehän nimittäin pureutuu siihen mikä yhteiskunnassamme on vialla (raiskauksia pidetään keksittyinä valheina, paitsi jos mamua syytetään, niin silloin toki raiskauksia ja joukkoraiskauksia ei kyseenalaisteta). Vai olisiko sinusta mukavaa, jos sinusta löytyisi tällainen video? (Lisähuomiona se, että kyseinen ”uutinen” on keikkunut siellä keltaisen lehdistön alueella, muissa uutiskanavissa on ollut ”tärkeämpiäkin” aiheita).

    Maitokaakaolapset on myös hyvin hämmentävä esimerkki. En ole ollenkaan varma, että tiedätkö mitä rasismi on tai mitä vaikutuksia rodullistamisella on? Se ei nimittäin tarkoita pelkästään ei-valkoihoisten ihmisten syrjintää, haukkumista tai hakkaamista. Se tarkoittaa myös länsimaalaisten ihmisten tarvetta rodullistaa ei-valkoihoiset ja ”eksoottiset” ihmiset, ja siten asettaa heidät eriarvoiseen asemaan. Samalla lailla esimerkiksi tummaihoisen naisen esineellistäminen stereotyyppisen leveän lantion avulla tai tummaihoisen miehen esineellistäminen stereotyyppisen suuren peniksen avulla on rodullistamista ja alistamista. Tällä tavoin tummaihoiset asetetaan asemaan, jossa he ovat ”käyttökelpoisia” vain seksiin, ja juuri tällaisia asioita ne ”perinteiset” rasistitkin käyttävät lyömäaseina maahanmuuttokeskustelussa: ”Ne tulee ja raiskaa meidän naiset”. Samalla tavalla (varmasti hyvää tarkoittava) kommenttisi maitokaakaolapsista luo sellaisen kuvan, että lapsen ihonväri on lapsen ainoa meriitti: ei kiinnosta tuleeko lapsi sodan runtelemilta alueilta ja etsii turvapaikkaa, mutta onhan sillä silti ihan nätti iho! Ja kyllä, tiedän, että on olemassa ”elintasosurffareita”, jotka tulevat Suomeen ”mielettömän suurien rahasummien perässä”, mutta kun maahanmuuttopolitiikassa nimenomaan tarvitaan sitä seulaa: kuka tarvitsee apua ja kuka ei. Et kai ole kieltämässä apua niiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat? Sehän on jo ihmisoikeuskysymys. Ei ole näiden ihmisten vika, että he ovat syntyneet ”väärään” maahan; sen sijaan meillä on hieno mahdollisuus auttaa. Ilman, että ihmisiä kohdellaan pelkkinä kuluerinä.

    Tämä kommentti lähti nyt näköjään ihan uusille urille, mutta opintotuesta haluaisin kysyä vielä sen verran, että ymmärrätkö ollenkaan mikä on tämän hetkinen työllisyystilanne Suomessa? Se on hyvin, hyvin huono. Jo pelkästään vastavalmistuneita työttömiä on todella paljon, ja jos he joutuvat kilpailemaan töistä opiskelijoiden kanssa, tilanne huonontuu entisestään. Siltikään töitä ei riitä kaikille, joten on silkka mahdottomuus olettaa, että joka ikinen opiskelija voisi saada työpaikan. Ei niitä työpaikkoja kasva puussa, ellei perusta omaa yritystä (tai blogia, kuten sinä olet ilmeisesti tehnyt), joten miksi sellaisia yksilöitä pitäisi rangaista siitä, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole kaikille? Töissä käyminen tai yrityksen pyörittäminen ruuan pöytään saamiseksi täysipäiväisten opintojen ohessa on myös todella rankkaa, mikä todennäköisesti johtaa vain opintojen viivästymiseen. Tämähän on juuri sitä mitä Suomen hallitus ei halua. On myös erikoista, että opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä Suomessa, jonka oletetaan pysyvän hengissä lainalla. Olen itse opiskellut sekä ammattikorkeakoulussa (Suomessa) että yliopistossa (ulkomailla) ja lisäksi olen suorittanut vaihto-opinnot ja kolme työharjoittelua ulkomailla, ja koska olen muuttanut jatkuvasti 6-12 kk välein, en olisi ikinä selviytynyt ja valmistunut maisteriksi ilman opintotukea, koska usein opiskelijana ei ole edes mahdollisuutta työskennellä ulkomailla laillisesti opiskelu- tai työharjoitteluviisumilla. Olen kiitollinen opintotuesta Suomen valtiolle, ja siksi minusta on surullista, että pienestä opintotuesta leikataan entisestään. Eihän se tule johtamaan muuhun kuin toimeentulotuen hyödyntämiseen. Mikä on jälleen kerran asia, jota hallitus ei varmastikaan halua (paitsi jos opintolainan määrää nostetaan niin paljon, että toimeentulotukea ei käytännössä saa). Minusta on hienoa, että sinä (ja moni ystäväni) on saanut työpaikan opintojen ohelle (osa on pitkittänyt opintojaan, osa taas valmistunut tavoiteajassa), ja juuri tämän takia minusta olisikin paljon parempi idea kannustaa opiskelijoita työskentelemään opintojen ohella, eikä rangaista siitä, jos töitä ei ole (eli tulorajat pitäisi poistaa tai vähintäänkin nostaa, jotta ne opiskelijat, jotka käyvät esim. keikkatöissä eivät pelkää tehdä töitä tukien takaisinperinnän pelossa). Opiskelu on kuitenkin opiskelijan päätoimista työtä. Kaikki yliopistot ja amattikorkeakoulut eivät ole samanlaisia (joissain on läsnäolopakko, joissain ei, ja omalla vapaa-ajalla tehtävien töiden määrä vaihtelee myös suuresti), ja samalla tavalla kaikki opiskelijatkin ovat erilaisia (toisille opinnot eivät tuota mitään ongelmia kun taas toiset joutuvat näkemään vaivaa haluamansa ammatin eteen). Opintotuen pienentämisellä ajaudutaan vain yhä enemmän siihen asemaan, jossa köyhistä ja huonoista oloista tulevat eivät uskalla edes lähteä opiskelemaan, mikä taas johtaa siihen, että tulevaisuudessa työnantajien ei tarvitse maksaa suurempaa palkkaa, koska ei ole palkkaa suurentavaa tutkintoa. Tähänhän hallitus näyttää pyrkivän. Ja rikkaiden vanhempien lapset uskaltavat lähteä opiskelemaan vaikka eivät löytäisikään töitä, jolloin he saavat sen tutkinnon ja suuremman palkan. Ja näin ne luokkaerot vahvistuvat.

    Toivon, että saan herätettyä keskustelua näillä ajatuksilla, sillä yhteiskunnalliset muutokset ovat mahdollisia nimenomaan keskustelun kautta :) Ja todella suuret pahoittelut tästä kilometrikommentista; ymmärrän kyllä, jos et jaksa lukea. Niin ja onnea uudelle blogille/kolumnille! Eikä mitään hätää; en usko, että savolaisen uutislehden kolumnilla pääsee ”Suomen vihatuimmaksi naiseksi”, älä siis stressaa kirjoituksistasi :)

  • Jari Holopainen

    Ehkä opintolainassa on vähän sama asia kyseessä kuin bloginpidossa. On panostettava omaan tulevaisuuteen. Suurempi ristiriita yhteiskunnassa voi ilmetä silloin, jos ei tahdota ottaa opintolainaa?
    Nykyhallitus tai Timo Soinin vetämä yhteisö laanseerasi taannoin periaatteen freedom to fail, ihmisellä pitää olla vapaus epäonnistua.
    Eivät pitkät ja laajat koulutukset ja arvostetut tutkinnot välttämättä takaa isompaa tilipussia, muuten kuin suhteessa Kelan etuisuuksiin.

    • Pihla

      Mielenkiintoista tässä lainan tyrkyttämisessä on se, että työllisyystilanteen ollessa huono, Suomen valtio ei voi olla varma, että lainan pystyy ikinä maksamaan takaisin. Siksi montaa opiskelijaa pelottaa. Opintoja aloittaessa ei voi tietää mikä oman alan työllisyystilanne on viiden vuoden päästä, vaikka niissä palkattomissa työharjoitteluissa kävisikin ja siten ”varmistaisi” asemansa alalla.

      Toisesta näkökulmasta: miksi työttömiä ei käsketä elämään lainalla? Hehän voivat myös maksaa lainan takaisin sitten kun saavat töitä? Eiköhän sekin motivoisi niitä laiskoja työttömiä nostamaan takamuksensa sohvalta ;)

  • defektor

    Näemmä tätä nykyä yhteiskunnallisten asioiden kommentoijaksi pätevöidytään sillä, että blogailee muodista, on tunnettu, ja on mielipide jostakin asiasta. Kunnioitettava tapa Savon Sanomien toimitukselta pitää yllä yhteiskunnallisen keskustelun tasoa viskaamalla vesilintua koulutukselliselle ja ammatillisille perehtyneisyydelle. Kaikki mielipiteethän eivät toki ole tosiasiassa samanarvoisia, mutta se on tietty täysin toissijaista. Tärkeintä kun nykyjournalismissa on se, että klikkejä satelee.

  • Jari Holopainen

    Pihlan ajatus työttömien toimeentulon rahoittamisesta lainalla on kyllä mielenkiintoinen. Valtio taitaa niin tehdäkin, ja siksi meiltä etuisuuksia leikataan, mutta jos kaiken joutuisi maksamaan lainalla, ehkä silloin nykyistä useampi laittaisi narun kaulaan tai liittyisi johonkin liivijengiin. On sinällään mielenkiintoista, että veronmaksajat rahoittavat ministereiden ja muiden viskaalien liivijengejä.

    Kevät voi olla suurista vuorokauden lämpötilanvaihteluista johtuen muutenkin masentuneille vaikeaa aikaa. Miksi valitatte nimimerkin takaa – eikö helpompi olisi kirjoittaa omalla nimellä?

    • Aemy

      Koen, että esim. puoluekantani on henkilökohtainen asia, enkä halua omalla naamallani ja nimelläni profiloitua minkään tietyn asian tai aatteen kannattajaksi. Meihin, jotka emme tee politiikkaa työksemme tällaiset julkiset kannanotot voivat heijastua negatiivisesti mm. uutta töitä hakiessa. Somessa kannattaa olla erittäis skarppina ja suojata yksityisyytensä. Kuten Jari aiemmin itsekkin totesit, nettikirjoittelusta jää jälki historiaan.

      • Aemy

        Jatkan vielä tuohon aiempaan kommentiin. Mielestäni tässä blogissa käy hyvin esille se, että vaikka kirjoittajalla on nyt ns. uusi työ, ei voi kuitenkaan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, koska on aiempien kirjoitustensa perusteella profiloitunut tietynlaiseksi ihmiseksi ainakin joidenkin lukijoiden mielissä.

    • Pihla

      Se oli provosoiva heitto siitä kuinka opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jonka täytyy selvitytyä lainalla, jos sattuu olemaan niin onneton, että niitä töitä ei löydä opintojen aikana. Eiköhän useimmat pääse töihin ja saa lainankin maksettua, mutta ajatuksena se on pelottava, että nuori ihminen joutuu sitoutumaan lainaan. Kun ei ne ajat ole enää niin kuin ennen, jolloin töihin tehtaaseen vaan käveltiin. Itse kannatan kaikille maksettavaa perustuloa, joka turvaa elämisen (huom. ei mitään luksuselämää tai ”ilmaisella rahalla lorvimista” vaan sen, että säilyy hengissä). Mutta se onkin sitten asia erikseen.

      Tuo nimimerkkiasia oli varmasti jollekin muulle tarkoitettu? Minä kun nimenomaan kirjoitan omalla nimelläni.

  • Jari Holopainen

    Edellisestä naru kaulaan-kommentista jäi pois se, että velalla elämiseen tarvitaan tietysti takaaja. Tuli mieleeni jos suku toimisi ihmispolon toimeentulolainan takaajana tilanteessa, missä hän ei löydä töitä. Sen takia sukunimen käyttö voisi myös olla suositeltavaa.

    Opintolainassa takaajana on valtio, ja sama idea toiminee Pihlan kirjoituksen ideassakin.
    Suomessa on erilaisia kolmikantaisia järjestelmiä, joihin toimeentulo yhteiskunnan tukien avulla perustuu; on esim. työttömyysturvaa, asumistukea sekä toimeentulotukea. Näistä jälkimmäisen sanotaan olevan se viimeinen turva ja tuki.

    Suomessa vaikuttaisi olevan paras bisnes vuokra-asuntotoiminta. Vuokria nostetaan aina reilusti, jotta voittoa syntyisi. Se taas kuluttaa yhteiskunnan varoja, kun asumistukea on nostettava. Ehkä sen takia täällä ei perustuloon koskaan päästä, koska aina on olemassa niitä, jotka haluavat hyötyä toisten ahdingosta.

  • Jari Holopainen

    Jatketaan edellistä kommenttia lumisesta Savosta käsin. Pohdin kylälenkkiä kiertäessäni, että monet juuri maaseudulla asuvista, joilla on pienet asumismenot, hyötynevät eniten kansalaispalkasta. Helsingissä ja monessa isommassa kaupungissa tilanne on toinen, missä vuokra-asuminen on oma taiteenlajinsa. Löytyykö tasapuolista perustetta kansalaispalkalle, se voi olla monimutkaisempi juttu.
    Jos tasapäistämiseen mennään, ehkä tällä tavoin saadaan maaseudulle uusia asukkaita. Kaupungeissa asuminen autoissa ja siltojen alla saattaa kokea myös renesanssin. Varovainen veikkaukseni on, että kansalaispalkan myötä köyhyys maassamme lisääntyy.

Jätä kommentti

*