Väkivallan kohtaaminen väkivallalla

Tällä viikolla on taas tullut surullisia uutisia, kun Dallasissa on poliisiväkivallan vastaisessa mielenosoituksessa ammuttu useita poliiseja. Henkiä on menetetty ja loukkaantuneet taistelevat omistaan. Poliisiväkivalta on ollut tapetilla jo pari vuotta Yhdysvalloissa ja poliisien kuolemat virantoimituksessa ovat olleet ajankohtainen aihe Suomessakin. Vihdissä surmansa saanut poliisi on varmasti vielä tuoreessa muistissa, eikä Hyvinkään ammuskelussa loukkaantunut poliisi ole unohtunut hänkään.

Olen aina ollut ylpeä Suomen poliisista. Melko lailla kiittämättömin työpaikka, mitä tässä maassa on tarjolla, ja silti poliisimme tekevät älyttömän hyvää työtä. Suomessa on tällä vuosituhannella menehtynyt virantoimituksessa kaksi poliisia. Luku on kansainvälisesti arvioituna hyvin pieni, mutta toisaalta myös Suomen poliisin ampumiin luoteihin on menehtynyt häkellyttävän vähän ihmisiä, noin kolme kymmenessä vuodessa.

Suomen poliisin voimankäyttöä on ihasteltu ulkomaita myöten, ja ylpeästi olen aina ulkomailla voinut kertoa, miten hyvä poliisi Suomessa on. Aarniosta huolimatta uskon vakaasti siihen, että Suomen poliisin joukossa on hyvin vähän korruptiota tai ihmisiä, joiden voimankäyttö on liiallista. Saatan olla naiivi, mutta uskon, että poliisivoimissamme on paljon ihmisiä, jotka aidon oikeasti haluavat olla avuksi; olla niitä ihmisiä, jotka laittavat itsensä vaaratilanteisiin pitääkseen Suomen turvallisempana.

Siksi onkin surullista seurata, miten poliisien kova työ valuu usein hukkaan oikeusjärjestelmämme käsissä. Rankasta työstä ei todellakaan ole palkintoja jaossa, sillä samat rikolliset kulkevat kaduilla tekemässä samoja rikoksia pian uudelleen. Tavallaan tämä on jopa lisännyt kunnioitustani poliiseja kohtaan. Lievienkin rangaistusten maassa poliisi ei ylikäytä voimaa tai jakele oikeutta omalla kädellä.

Luotan vahvasti tämän ammattiryhmän osaamiseen Suomessa ja kunnioituksen lisäksi poliisi herättää minussa nimenomaan luottamusta. Yksi kyseenalainen tapaus tuhansien poliisien joukossa toki heittää kysymyksiä ilmaan muidenkin mahdollisista hämäräpuuhista, mutta sille ei mielestäni pidä antaa sijaa. On hienoa asua maassa, jossa tietää, että väärin tehdessään saattaa joutua poliisin käsiin, mutta koskaan ei tulisi hakatuksi tai tapetuksi poliisin toimesta, kuten vaikkapa tulevassa olympiakaupungissa. En myöskään pelkäisi joutuvani ammutuksi vain jos olen ruskettunut hieman liiaksi.

Toki Suomi vielä omalla tavallaan on aikamoinen lintukoto verrattuna vaikkapa Amerikkaan. Poliisin voimankäytölle Amerikan kaltaisissa valtioissa on varmasti selityksensä, mutta valitettavasti se sama voimankäyttö on vienyt myös viattomia mukanaan. Poliisien yltiöpäinen ammuskelu ja muiden vaarantaminen nostaa raivon pintaan, mutta vielä enemmän se nousee Dallasin kaltaisista uutisista. Olen usein muutenkin ihmetellyt ihmisten tapaa taistella väkivaltaa vastaan väkivallalla. Ei neitsyyttäkään vaalita seksillä.

Tämä on Suomessa mielestäni ymmärretty ja sisäistetty. Luottamuksella poliiseja kohtaan myös poliisien työ on turvallisempaa. Jos ei tarvitse pelätä, että toinen ampuu, ei ehkä ammu rikollinenkaan.

Iso käsi siis poliiseillemme, jotka tekevät työtä ympäri vuorokauden ja näkevät suomalaisen arjen karuimman puolen, samalla riskeeraten henkensä ja terveytensä.

Kommentit

  • Alina

    Oikoluet(aan)ko näitä tekstejä ollenkaan??

Jätä kommentti

*