Yrittäjyydestä ja asennemuutoksesta

Työttömyys. Se ikuinen ongelma-alue Suomessa. Työttömyysongelman ratkaisuksi hallitus tarjosi taannoin mallia, jossa työttömän tulisi hakea 12 työpaikkaa kolmen kuukauden aikana saadakseen täysimääräiset tuet. Paljon on naurettavia ehdotuksia hallitus tehnyt, tämä on kuitenkin niistä mielestäni typerin. Minua älykkäämmät ihmiset ovat varmasti lausuneet jo kaiken olennaisen tästä asiasta, mutta en siltikään malta olla hiljaa asian tiimoilta.

Itseäni jaksaa ihmetyttää, kuinka näin typerää ajatusta voidaan edes nähdä ratkaisuna asiaan? Aktiiviset työtä etsivät työttömät hakevat varmasti vähintään tuon verran paikkoja jo nyt. Ne, jotka eivät halua töihin, kiertävät tämän helposti hakemalla paikkoja, joihin eivät tule valituksi. Kärsijöinä ehdotuksessa ovat yritykset ja yrittäjät, joille lisääntyneet hupihakemukset tuovat lisää töitä. Ellei hallituksen tavoite ole ratkoa työttömyysongelmaa lisäämällä työpaikkoja henkilöstöalalle niiden turhien hakemusten tulvan käsittelyyn.

Työttömyysongelman olennaisimpana ratkaisuna olisi mielestäni yrittäjyyden tukeminen, yrittäjyyteen kannustaminen ja yrittäjien velvoitteiden keventäminen. Tarvitsemme paikallista sopimista ja helpotettua irtisanomista, verohelpotuksia uusille yrittäjille ja taloudellisia kannustimia palkkaamiselle, emmekä lisää turhia työhakemuksia. Uusien työpaikkojen luomisen pitäisi olla kärkiasiana, sillä työpaikkojen määrä ei valitettavasti lisäänny työhakemusten lisääntymisellä.

Tarvitsemme erityisesti asennemuutosta. Edelleen Suomessa törmää asenteeseen, jossa yrittäjä nähdään rahanhimoisena kapitalistina, joka yrittäjien oikeuksia peräänkuuluttaessaan haluaa vaan kasvattaa roopeankkamaista pottiaan. Voin melkein tuntea kuinka vasemmalle kallistuvat huokailevat tämän kolumnin alkua ja sinkoavat mielessään haukkumasanoja kokoomuslaisesta porvariksi.

Pitkäaikainen työttömyys aiheuttaa takuuvarmasti riittämättömyyden ja kyvyttömyyden tunnetta, huonoa itsetuntoa ja pahimmassa tapauksessa masennusta ja ahdistusta. Kun työelämästä ja arjesta syrjäytyy, syrjäytyy helposti myös yhteiskunnasta. Ihmisten työllistyminen helpottaisi varmasti myös monien henkistä hyvinvointia, mikä olisi lisäksi myös taloudellisesti tehokasta. 

Toki on heitä, joilla ei ole aikomustakaan hakea töitä. Ja heitä, joille kelpaa vain tietynlaiset työt, sillä muut työt eivät ole heidän arvolleen tai koulutukselleen sopivia. Heitä tulee aina olemaan, enkä ole huolissani heistä. Olen huolissani heistä, jotka epätoivoisesti haluavat työelämään. Mihin tahansa työhön. Heistä, jotka hakevat satoja työpaikkoja vuodessa, eivätkä välttämättä pääse edes haastatteluun.

Suomalainen vastakkainasettelu lamaannuttaa työttömyysongelman ratkaisua. Yrittäjyyden demonisoiminen ja sen näkeminen kapitalistisena riistämisenä riistää ainoastaan uusia työpaikkoja. Pattitilanteessa on luovuttava pienistä asioista saavuttaakseen suurempia. Esimerkiksi kaupan alalla ja ravintola-alalla jo pelkästään sunnuntailisistä luopuminen voisi luoda läjäpäin uusia työpaikkoja. Ymmärrän, että jo saavutetuista etuuksista ei haluta luopua, mutta pitämällä kiinni tämän tyyppisistä velvoitteista vaikeutetaan uusien työpaikkojen luomista.

On harmi, ettei voi valita, mihin verorahoja käytetään. Itse kun keksisin aika paljon parempia kohteita kuin nykyiset hallituksen aivoriihet, joiden seurauksena on ainoastaan tällaiset ”12 hakemusta kolmessa kuukaudessa” –tyyppiset aivopierut.

Jätä kommentti

*