Euroopan pisin laituri löytyy Sopotista

Gdansk sijaitsee Itämeren rannikolla kahden muun kaupungin, Sopotin ja Gdynian kyljessä. Nämä kolme kaupunkia sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että aluetta sanotaan kolmoiskaupungiksi, englanniksi nimitys kääntyy Tricity ja puolaksi Trojmiasto.
Vuonna 2014 julkaistut asukasluvut alueelta:

  • Gdansk  noin 461 500 asukasta
  • Sopot noin 37 700 asukasta
  • Gdynia noin 247 800 asukasta

Gdanskista pääsee näppärästi kylpylöistä, hiekkarannoista ja yöelämästä tunnettuun Sopotiin junalla. Junamatka kestää noin 20 minuuttia, joten matkustamiseen ei mene kauaa.
Gdanskista pääsee Sopotiin pyörällä näppärästi kaunista rantatietä pitkin, matkaa kertyy rautatieasemalta Sopotin pääkadulle 14 kilometrin verran. Lähes koko matkan voi nauttia rantatiestä, jossa on pyöräilijöille oma kaistansa. Matkan varrella on myös upeita puistoja, jäätelökojuja ja penkkejä johon voi istahtaa levähtämään.

KUINKA GDANSKISTA PÄÄSEE SOPOTIIN

Tutustuin Sopotiin ensimmäistä kertaa toukokuun alussa. Tällä kertaa valitsin kulkuneuvoksi junan, sillä se on nopein julkisen liikenteen kulkupeli jolla sinne pääsee.

Gdanskin rautatieasema eli Gdańsk Główny on näyttävä rakennus.



Saavuin juna-asemalle ratikalla, jäin pois kyydistä Dworzec Glowny PKP-nimisellä pysäkillä. Laskeuduin rappuset alas jotta pääsin aseman sisälle. Ostin junalipun lippuluukulta olevalta virkailijalta. Junalippu ei ollut hinnalla pilattu, sillä se maksoi vain 3,80 zlotya eli vajaan euron verran. Junalippu leimataan samaan tapaan kuin bussissa tai ratikassa.

Junalippu tulee leimata ennen laiturille menoa oikealla näkyvässä keltaisessa automaatissa.








Ehdin odotella junaa kymmenisen minuuttia. Mielestäni juna-aseman aikataulut olivat merkattu hyvin epäselvästi, enkä oikein osannut lukea niitä, sillä aseman infotaulu näytti junan pääteaseman nimen, enkä nähnyt missään mainintaa Sopotista. Varmistin paikallisilta, että onhan seuraava juna varmasti menossa Sopotiin.
Olin sopinut treffit junaan Gdanskissa asuvan suomalaisen naisen kanssa. Tapasimme tuolloin ensimmäistä kertaa, olin tapaamisesta todella innoissani, sillä vieraaseen maahan muuttaessa ystävien löytäminen ei ole itsestäänselvää. Sain junaa odotellessa kuitenkin viestin, että hän ei ehdikään seuraavaan junaan. Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä hyppäsin seuraavaan junaan ja jäin pois Wrzeszcz-nimisellä asemalla, jossa treffasinkin uuden ystäväni ensimmäistä kertaa. Kun löysimme toisemme asemalta, astuimme seuraavaan junaan ja lyhyt matka kohti Sopotia jatkui.

SOPOTIN PÄÄKATU

Juna-asemalta pääsee suoraan kävelemään sen pääkadulle, jonka varrelta löytyy lukuisia kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Sopot houkuttelee varsinkin näin kesäisin turisteja, niin puolalaisia kuin muitakin eurooppalaisia. Rikkailla puolalaisilla löytyy kesäasunnot ja veneet Sopotissa. Mikäs tuolla on lomaillessa, pienestä kaupungista löytyy pitkä hiekkaranta, palvelut ja kylpylät.





Kävelykadulta löytyi myös aukio, jonne oli pystytetty iso teltta. Tuolta teltasta löytyi matkamuistoja, paikallista ruokaa ja juomaa.


Itse maistoin tuolloin ensimmäistä perunasta tehdyn lettusen, tämä oli erittäin maittavan makuinen pieni välipala.



Toukokuun alussa ilma oli hieman viileää, eivätkä kaikki puut olleet heränneet loistoonsa talven jäljiltä.


MAAILMAN PISIN LAITURI MOLO

Kävelykadun päästä pääsee Euroopan pisimmälle puurakenteiselle laiturille, puolaksi laituri tarkoittaa moloa. Laiturille ostetaan lippu sen vieressä sijaitsevalta lippuluukulta. Lipun sai kahdeksalla zlotylla, eli noin kahdella eurolla.




Laituri itsessään oli jo hieno nähtävyys, sillä en ole aiemmin nähnyt 515,5 metriä pitkää puista laituria. Laiturilla oli tuolloin muitakin turisteja, ja voin vain kuvitella kuinka täynnä paikka on nyt kun on lämmintä ja aurinkoista.

Laiturin päässä oleva keltainen tötsä on kuulemma joku nähtävyys, jonka vierellä pitäisi ottaa selfiet.



Laiturin viereen oli parkkeerattu myös hieno merirosvolaiva-henkinen iso laiva. Täällä ollessani minusta onkin tullut melkoinen laiva-diggari, sillä täällä näkee paljon isoja ja upeita laivoja. Vielä en ole lähtenyt seilaamaan, mutta onneksi tässä on vielä kesää jäljellä.






Laiturilla käynti itsessään oli rauhoittava kokemus, sillä itse nautin valtavasti veden ja meren läheisyydestä. Jokin siinä vain saa ”sielun lepäämään”, kun katselee liplattavia laineita, lintuja ja maisemia. Laiturilla kävellessä oli ihanaa tutustua uuteen ystävääni samalla ottaen valokuvia ja kävellen laiturin päästä päähän. Leppoisaa ja rentoa lauantain viettoa, ihan parasta.
Laiturilla käynnin jälkeen poikkesimme terassille juomaan muutamat oluet, jatkoimme Sopotissa kävelyä ja poikkesimme syömään The Mexican nimiseen ravintolaan. Kyseessä on nimensäkin mukaisesti meksikolaista ruokaa tarjoileva ravintolaketju. Ruoka oli hyvää ja edullista, luulen että tässä paikassa tulee käytyä toistekin.
Kuin huomaamatta koko iltapäivä ja ilta oli hurahtanut Sopotissa hengaillen, ja illan pimetessä ostettiin junaliput Gdanskiin.
Tuon toukokuun alussa olleen päiväreissun jälkeen olen käynyt kerran tutustumassa Sopotin yöelämään, sillä paikka on tunnettu yökerhoista ja baarista. Gdanskissa ja Gdyniassa on enimmäkseen ravintoloita ja pubeja, niinpä monet suuntaavatkin viikonloppuisin Sopotiin bilettämään. Sopotista jäi hyvä ja leppoisa fiilis, mutta mikä parasta, sain uuden ihanan ystävän.

Kommentit

  • leena huttunen

    Hei Anni Henrikka,
    Kiitos kirjoituksesta ja kuvista. Milloin puulaituri on tehty ja miksi puusta? Millainen elinkeinorakenne on Gdanskissa ja sen naapureissa? Saatko ja voitko kirjoittaa mitään työpaikastasi? Taitaa olla parasta kirjoitaa ihan privatisti Sinulle eikä sotke sinun blogiasi??

    • Anni Ollikainen

      Kiitos kommentista, Leena. Löysinkin mielenkiintoista tietoa laiturista: Laituri on ollut nykyisessä muodossaan vuodesta 1927 saakka. Se on aallonmurtaja ja oiva paikka hengailuun, kävelyyn ja siellä järjestetään tapahtumia, mm. elokuvanäytöksiä. Täältä voi lukea lisää: http://www.sopot.net/pier.htm

Jätä kommentti

*