Saavuin reilu kuukausi sitten Pohjois-Puolaan, Gdanskiin avoimin mielin. Kokonaisuudessaan koko Puola on vielä tuntematonta maaperää, sillä olen ehtinyt tämän kuukauden aikana vierailla vain Pohjois-Puolassa kolmoiskaupungin alueella: Gdanskissa, Sopotissa ja Gdyniassa.
Kaunis auringonlasku on napattu kuvaan eräänä arki-iltana matkalla kotiin.
Olen kuitenkin kuullut tutuiltani kauniista ja historiallisista paikoista ja kaupungeista, jotka ovat vierailun arvoisia ja joihin aion ehdottomasti mennä tutustumaan. Kaupungeista minua kiinnostavat ainakin Krakova, Varsova, Poznan ja Torun.
Toisaalta olisi mielenkiintoista lähteä autolla kiertelemään ympäri maata ja tutustua, millaista elämä on Puolan maaseudulla. Tykkään myös kovasti luonnossa liikkumisesta, ja siihen löytyisi oiva paikka Etelä-Puolassa, Zakopanessa. Patikointi kuvankauniissa vuorimaisemissa on takuuvarma reissu, jolla stressi ja arjen huolet jäisivät vuorille. Onneksi Puolassa asumiselle ei ole asetettu takarajaa, joten tulevaisuudessa nämä reissuhaaveet voivat tulla toteen.
Osa ratikoista on koristeltu paikallisen jalkapalloseura Lechian värein.
Muuten arki on lähtenyt rullaamaan hyvin. Aloitin toukokuun alussa työt metsäteollisuuskonserni Metsä Groupilla. Työt sisältävät asiakaspalvelun- ja taloushallinnon alan työtehtäviä, työtehtävät vastaavatkin koulutustani sillä valmistuin helmikuun lopussa johdon assistenttityön tradenomiksi ja suuntauduin opinnoissani viestintään.
Olen aikaisemmin ajatellut, että suuntaudun tulevaisuudessa työhön, joka pitää sisällään enimmäkseen viestintää, sillä se on aina tuntunut omalta alalta. Kirjoittaminen on aina ollut luonnollinen tapa, jolla ilmaisen itseäni kaikista parhaiten. Tällä kertaa kohtalo päätti toisin. Tämän nykyisen työni löysin sattumalta, kun kouluni opettaja linkkasi työpaikkailmoituksen koulun omalle Facebook-sivustolle. Hain yrityksen oman sivun kautta ja pian olinkin jo työhaastattelussa Skypen välityksellä. Tuosta hetkestä on kolme kuukautta. Niin lyhyt aika, mutta silti aika jossa on ehtinyt tapahtua paljon. Koulusta valmistuminen, muutto pois Kouvolasta, Kiinan reissu ja muutto Puolaan.
Otin nykyisen työpaikkani vastaan positiivisin mielin. Ainut huolenaihe, jota mietin, oli ovatko työtehtävät tylsiä. Täytyy myöntää, olen aikaisemmin miettinyt, että taloushallinnon alan työtehtävät olisivat kuivaa ja tylsää, exeleiden pyöritystä ja SAP-ohjelmistoja vain. Onneksi ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi, sillä työtehtävät ovat osoittautuneet monipuolisiksi ja kirjoittamaankin pääsee, nimittäin sähköposteja.
Toukokuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät vauhdilla, käytännön asioita hoitaen ja työpaikalla erilaisissa perehdytyksissä. Tuon kahden viikon jälkeinen viikko oli vaikea, kun pääsin sorvin ääreen. Olin juuri kaksi viikkoa kuullut erilaisista ohjelmista, mutta kun pääsin käytännössä kokeilemaan niitä, olin hieman hukassa ja välillä iski epätoivo. Onneksi ohjeita tankkaamalla ja kollegoilta kysymällä pääsin pikkuhiljaa jyvälle, mistä hommasta on kyse. Työskentelen Suomi-tiimissä, joten työkielenä on suomi ja englanti.
Uuden työn aloitus on aina voimia vievää ja uuden opettelu vie aikaa. Onneksi palaset loksahtelivat pikkuhiljaa paikoilleen ja nyt olenkin tyytyväinen työhön ja muutenkin elämään Gdanskissa.
Kaunis ja keväinen Gdansk on ollut positiivinen yllätys.
Olen miettinyt lähiaikoina paljon menneisyyden uravalintoja, ja sitä että kaikkea ei tarvitse miettiä ja analysoida liikaa. Joskus on hyvä, kun laittaa pään puskaan ja lähtee katsomaan, mitä tuleman pitää. Näin kummankin viimeaikaisen työni suhteen.
Kun lähdin syksyllä 2015 Kiinaan työharjoitteluun, en ollut aikaisemmin käynytkään Aasiassa enkä oikeastaan ollut kauhean kiinnostunut Aasiasta. Vieraaseen kulttuuriin hyppääminen ei kuitenkaan pelottanut, enkä kokenyt tuolloin kulttuurishokkia, paitsi käänteisen sellaisen palatessani viime vuonna takaisin Suomeen.
Sama juttu kävi tänä keväänä Puolan kanssa: en ollut aikaisemmin kiinnostunut Puolasta maana, enkä toisaalta tiennyt Puolasta juuri mitään. Muistin lukeneeni uutisista puolalaisista kaupustelijoista sekä niistä, jotka kiertävät ympäri Suomea pakettiautolla ryöstäen omaisuuttaa taloista ja pihoilta. Ainut sana, jonka tiesin puolaksi oli kirosana kurwa. Mielikuva Puolasta näiden asioiden perusteella ei ollut siis kovin kaksinen.
Samaan aikaan mietin kuitenkin, että parempi lähteä itse katsomaan, ja toteamaan millainen kansa meren toiselle puolella asustaa.
Gdansk on täynnä värikkäitä ja taidolla tehtyjä graffiteja.
Toisinaan ratikatkin koristellaan piristämään katukuvaa.
Täytetty munakoiso oli hyvää ja maittavaa. Tämä annos oli erään päivän arkilounas.
Puolalainen omakotitalolähiö näyttää rauhalliselta ja kodikkaalta.
Kevät on jo kääntynyt kesään, ja katujen varsilta voi bongata upean värisiä puita ja pensaita.
Gdanskista löytyy myös ihastuttavia vanhan ajan kivijalkamyymälöitä erilaisine palveluineen.
Nyt tuon kuukauden jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että olen tyytyväinen tekemistäni valinnoista. Olen jo tässä lyhyessä ajassa tavannut monta uutta mielenkiintoista ihmistä, opetellut uusia asioita töissä, eksynyt lukemattomia kertoja liikkuessani uudessa kotikaupungissa, mutta aina löytänyt takaisin oikealle tielle.
Olen kysynyt apua monen monta kertaa puolalaisilta, ja aina joku on auttanut. Välttämättä en ole saanut apua aina ensimmäiseltä kysymältäni ihmiseltä, mutta ei tuosta kannata lannistua, vaan kysyä seuraavalta. Kielimuurikaan ei ole koitunut vielä ongelmaksi asti, sillä todella moni puhuu englantia edes jollain tasolla. Tottakai haluan oppia puolan kieltä niin, että pystyn tulevaisuudessa asioimaan arkisissa tilanteissa.
Ensi viikolla aloitan puolan kielen tunnit työpaikallani, tätä odotan innon ja samalla kauhunsekaisin tuntein. Puolan kielen opettelusta tulee varmasti vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.
