Saavuin Gran Canarialle reilu kolme viikkoa sitten. Sitä ennen vietin loppukesän Suomessa, vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa, pyöräilin ja olin onnellinen aurinkoisista päivistä. Ennen lähtöä oli viiden päivän mittainen koulutus, jossa työpaikan tiimi tutustutettiin matkailualaan ja talon tavoille.
Itse en ole ikinä työskennellyt matkailualalla, joten viiteen päivään sisältyi paljon uutta tietoa. Kuitenkin koko ajan tuntui, että olen nyt oikeassa paikassa. Tuota tunnetta on vaikea selittää muille, mutta pitkästä aikaa tuntui siltä että juuri tässä minun kuuluukin olla. Oppimassa uutta alalta, johon minulla on intohimo. Rakastan matkailua, uusia kulttuureja ja uuden oppimista.
Gran Canarialle tuleminen oli helppoa, sillä lennot, asunto ja siirtyminen lentokentältä uuteen kotiin oli järjestelty valmiiksi työpaikan puolesta. Ajatuksissa vilahtivat edelliset muutot uuteen maahan.
Viikonloppuna istuessani Las Palmasin bussissa mietiskelin, että olen vuoden 2014 alusta saakka muuttanut joka vuosi jonnekin.
Tammikuussa 2014 muutin Iisalmesta Kouvolaan opiskelemaan.
Elokuussa 2015 muutin Kouvolasta Kiinaan työharjoittelun vuoksi.
Elokuussa 2016 muutin Kiinasta takaisin Kouvolaan päättämään opiskelut.
Huhtikuussa 2017 muutin työn perässä Puolaan.
Syyskuussa 2018 muutin työn perässä Gran Canarialle.
Muistan sen kutkuttavan jännityksen kun muutin Kiinaan. Sen trooppisen ilmaston joka lävähti kasvoille kun saavuin Hongkongin kentälle lähes parikymmentä kiloa painava rinkka selässä.
Kaikki oli silloin uutta ja jännittävää, ilmasto, kieli, kulttuuri. Jo pelkkä rajan ylitys mietitytti: mitä lappuja pitikään täyttää, kuinka käyttäytyä, selviänkö kielimuurista. Entäs jos ne syynää rinkan ja ottaa jotain pois?
Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja eihän niitä kiinalaisia kiinnostanut muuta kuin minun voimassa oleva passi ja viisumi.
Lähtemiset on aina erilaisia. Sitä on aina ihmisenä erilainen, elämäntilanne, fiilis ja odotukset ovat erilaisia. Puolaan lähtiessä olin juuri valmistunut ammattikorkeakoulusta ja tunnelmat olivat ristiriistaiset.
Odotin uutta maata ja työtä, mutta samaan aikaan ikävä Aasiaan oli kova. Sinne oli jäänyt edellisenä vuonna kokonainen elämä, poikaystävä, työ ja lukuisia uusia ystäviä. Valmistumisen jälkeen vietin kuukauden Kiinassa, muutin Puolaan ja aloitin uuden elämän siellä.
Puolaan muutosta muistan kuinka saavuin bussilla ja raitiovaunulla uuteen kotiini muutaman täyteen ahdetun matkalaukun kanssa odottavaisin tunnelmin. Kapusin kantamusten kanssa kuudenteen kerrokseen jossa odotti ihana puolalainen vuokranantajani, vanhempi rouva joka puhui muutamia sanoja englantia.
Puolitoista vuotta tuosta hetkestä olin jälleen pakannut omaisuuteni ja fiilis muutosta Gran Canarialle oli hyvä. Erilainen kuin edellisessä muutossa. Elämäntilanteeni oli erilainen, mieli kevyt ja olo tasapainoinen. Itse lähtemisessä mikään ei jännittänyt, vaikkakin hyvästien jättäminen perheelle ja ystäville on aina yhtä haikeaa.
Reilu kolme viikkoa Gran Canarian saarella on mennyt hyvin. Tuntuu että aika on mennyt kamalan nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua. Muutaman kuukauden kestänyt matkalaukkuelämä on vaihtunut elämään kämppiksen kanssa, huolettomat kesäpäivät vaihtuneet työpäiviin.
Vapaapäivinä on ollut ihanaa tutustua uusiin kotikulmiin, ostaa kotiin kaikenmaailman arkipäiväisiä asioita mopista roskakoriin ja hikoilla joka ikinen päivä. Lämpötilojen huidellessa kolmenkympin molemmin puolin ei ole tarvinnut vielä kaivella kaapista pitkää housua tai paitaa, mutta toisaalta yöllinen kuumuus on ollut välillä sietämätöntä. Olen ollut onnellinen löytäessäni uuden harrastuksen, kodin läheltä löytyneen crossfit-salin.
Crossfit salilla tunnin kestäneet treenit ovat olleet täydellinen nollaus levottomalle mielelleni. Takana on vasta neljä kertaa, mutta monta vielä edessä. Yhteen treenikertaan mahtuu koko tunteiden laaja kirjo, epäuskoa, onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita, hikeä, naurua ja kiroilua. Mikä parasta, lopputunnin jälkeen olo on onnellinen ja kaikkensa antanut.
Tällä hetkellä tuntuu, että syksystä tulee hyvä.
