Kulttuurishokki – Miltä Suomi näyttää uusin silmin

Nyt sytytämme kynttilän

Kuukausi sitten saapuessani Suomeen kiinnitin huomiota asioihin, jotka tulivat itselleni vastaan kulttuurieroina, tai jopa kulttuurishokkina. Itse olen huomannut, että kun lähtee tai kun joku muu on lähdössä ulkomaille, puhutaan vain sinne uuteen maahan lähtemisestä ja siitä, kuinka asiat on siellä eri lailla verrattuna kotimaahan. Monta kertaa unohdetaan, että paluu omaan kulttuuriin voi aiheuttaa suuremman shokin kuin kulttuurishokki vieraassa kulttuurissa. Itselleni kävi juuri näin. Sanotaankin, että uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.
Suomi tuntuu tutulta, mutta samalla niin vieraalta. Kulunut vuosi on kuitenkin muuttanut myös minua ihmisenä, ihan kaikilla tavoin. Ulkoapäin mikään ei ole muuttunut, mutta oma ajatusmaailma ja maailmankuva on avoimempi ja olo erilainen, myös itsevarmempi.
Listasin asioita, jotka tulivat eteeni kulttuurishokkina.

Hiljaisuus

Hiljaisuus tuli vastaan heti lentokentällä, jatkui junassa ja joka paikassa. Nautin hektisen Kiinan jälkeen hiljaisuudesta, mutta äkkiseltään se tuntui omituiselta. Siltä, että en halua sanoa mitään ääneen, koska kaikki kuulee ja ymmärtää, mitä sanon.

DSC_0803

Viimeisenä iltana ennen muuttoani Kouvolaan kävin fiilistelemässä Iisalmen kaunista rantaa ja upeaa auringonlaskua.

Suomessa autot eivät tööttäile ja ihmiset eivät puhu kovalla äänellä julkisissa kulkuneuvoissa.
On ihanaa kävellä metsässä ja katsella kauniita syysmaisemia, ja ihmetellä kun koko lenkin aikana ei tule yhtään ihmistä vastaan.
DSC_0801

Näin syksyllä maisemat ovat kuin taulusta ja ilma kirpeä ja raikas. Tästä tykkään!
Parasta terapiaa ja vastapainoa opiskelulle ja tietokoneella istumiselle onkin lenkkeily. Tykkään laittaa päivittäin napit korville ja lenkkarit jalkaan. Kävely metsässä tai pyöräily takaa lähes aina paremman mielen.
DSC_0769   DSC_0745

Turvallisuus

Koen olevani enemmän turvassa Kiinassa kuin Kouvolassa. Nyt tuntuu tosin hassulta sanoa se ääneen, mutta sanon kuitenkin. Kiinassa metroon mentäessä laukut läpivalaistaan, poliiseja ja vartijoita näkee jatkuvasti.
En koe turvattomuutta arkielämässä päivittäin, mutta en ole nyt Suomessa ollessani tykännyt liikkua pimeässä. No, kohta liikun, kun pimeä syksy ja talvi alkaa.
Tiedostan kuitenkin vahvasti sen, että ympärillä tapahtuu koko ajan pahoja asioita, ihan sama missä päin maailmaa onkaan.

Ilmasto

Suomessa neljä vuodenaikaa on valtava rikkaus. Itselleni talvi ja kylmyys on terveydellisistä syistä hyvin raskas. Olen koko ikäni kärsinyt atooppisesta ihottumasta, kylmä ilmasto kuivattaa entisestään jo kuivaa ihoa, joten jo siitä valitsen mielummin lämmön kuin kylmyyden.
Ilmasto ja ihon kunto vaikuttaa ihan joka asiaaan. Aivan liian moni yö on mennyt raapiessa ja pyöriessä, kun kutittaa. Tällaisen yön jälkeen tuntuu, että ei olisi nukkunut ripaustakaan. Jo pelkästään se, että saa nukkua yön rauhassa on ihanaa ja virtaa on ihan eri lailla, kun saa nukkua yön kutiamatta.
DSC_0785
DSC_0770
Syksy on kuitenkin lempivuodenaikani, johtuneekohan siitä että olen syntynytkin syksyllä. Aurinkoiset päivät yhdistettynä ruskan väriloistoon on vain niin upeaa katseltavaa.
DSC_0767
DSC_0748

Vaatteet

Aasiassa myytävät vaatteet on suunniteltu ja tehty aasialaisille. Tästä syystä vaatteet ovat hyvin eri tyylisiä kuin Suomessa myytävät ja mitoituskin on tehty aasialaisille sopiviksi. Vaatteiden osto Kiinassa ei ollut aina ihan helppoa, sillä usein kun löysin jonkun ihanan vaatteen tai asusteen, se oli pilattu laittamalla vaatteeseen liikaa kaikkea. Kiinassa kun jossain paidassa saattaa hyvinkin olla pitsiä, nahkaa, röyhelöitä ja joku ”hauska” teksti paidassa. Liika on aina liikaa.
Oli ihanaa päästä Suomen vaatekauppoihin, sillä sieltä löytyi heti oman tyylisiä ja kokoisia vaatteita.
Minulla on koon 40 olevat jalat, ja lämpöisessä ilmastossa jalat turpoavat kokoon 41. Kiinassa koot naisten kenkien koot lopppuvat kokoon 39, joten kauniit naisten kengät jäi vain haaveeksi. Kuljinkin suurimman osan ajasta läpsyissä tai tennareissa.
Täällä Suomessa minua odotti varastossa omat tutut kengät, ihanaa! Tuntuukin ihan hurjalta kuinka ”laaja” oma kenkä- ja vaatevarasto on nyt verrattuna Kiinan vaatekaappiin. Vaikkakin oikeasti totuus on, että karsin ennen Kouvolaan muuttoa vaatteita todella rajulla kädellä, joten nyt kaikki vaatteeni mahtuisivat yhteen isoon matkalaukkuun.

Hintataso

Suomessa ruoan hintataso on paljon kalliimpaa kuin Kiinassa. Kun saavuin Suomeen, käänsin päässäni kaiken aina renmimbeiksi ja mietin kuinka kallista tämäkin on. Nyt olen pikkuhiljaa lopettanut laskemisen, tottunut jo euroihin ja hintatasoon. Onneksi arkisin on hyvä vaihtoehto syödä edullinen koulun lounas, joten saan päivittäin yhden monipuolisen ja terveellisen aterian.
Positiivisena yllätyksenä on tullut julkisten kulkuneuvojen lippujen hinnan lasku täällä Suomessa. Kiinassa liikkuminenhan on halpaa, itselläni meni metrolla liikkumiseen noin 15 euroa kuukaudessa, liikuin metrolla joka päivä ja välillä pitempiäkin matkoja tai monta matkaa päivän aikana. Taksilla huristelukin oli edullista, tosin välillä se oli hermoja raastavaa. Ruuhka-aika, kaahaileva kuski tai kuski joka ei tiennyt minne mennä sai monet kerrat hermot kireälle tai loppujen lopuksi hyvät naurut aikaiseksi.
Itse ostin tällä viikolla bussilipun Kouvolasta Helsinkiin ja toisen lipun Helsingistä Kuopioon. Maksoin lipuista yhteensä 8.25 euroa. Opiskelijana olin tietenkin todella iloinen, että pääsen matkustamaan myös pienellä budjetilla.
Suomessa taksilla ajaminen on edelleen vain harvojen etuoikeus, sillä hinnat ovat kovat. Toisaalta uber on levinnyt myös Suomeen ja paikasta toiseen liikkumisesta on tehty entistä helpompaa ja edullisempaa. Peukku ylös tälle.

DSC_0819

Suomalainen ruoka on hyvää ja puhdasta, kaupassa ollessaan tietää mitä ostaa.

Se että ymmärtää kaiken

Kiinassa en ymmärtänyt kieltä, koska en puhu mandariinikiinaa. Kielen osaamattomuus toki ärsytti ja harmitti, mutta tulin kuitenkin toimeen ja pärjäsin. Kun saavuin Suomeen, tuntui hassulta ymmärtää kaikki mitä ihmiset puhuvat ympärilläni. Välillä tosin oli fiilis, että kunpa en ymmärtäisikään mitä muut sanovat. Nämä ajatukset tulivat päähäni tilanteissa, joissa ihmiset käyttäytyivät epäkohteliaasti, sopimattomasti tai muuten vain asiaan kuulumattomalla tavalla.
DSC_0694 DSC_0696

Ruoka

Se fiilis oli hyvä, kun menin ensimmäistä kertaa ruokakauppaan ja tiesin tasan tarkkaan että mitä missäkin lukee ja että mitä ruokaa ostan. Kiinassa ruoka on hyvää ja terveellistä, mutta siellä ollessani ikävöin välillä kotimaista ruokaa.
DSC_0771
Ruisleipää en ole syönyt muuten palaakaan, sillä olen gluteenittomalla ruokavaliolla. Kokeilen, millainen vaikutus ruokavaliolla on atooppiseen ihottumaani. Näin kuukauden jälkeen voin sanoa, että tulokset ihossani ovat olleet positiivisia. Kutina ja ihottuma on hävinnyt huomattavasti.

DSC_0772

Tein mehua porkkanoista, appelsiineista, mintusta, kurkusta ja sitruunoista. Mehustin oli mallia mummi, mutta toimi oikein loistavasti.

DSC_0777

Jännittävän värinen coctail, mutta maku oli oikein hyvä.

DSC_0773

Mehu nautittiin asiaan kuuluvasta lasista arvokkaasti siemaillen.

Olen nauttinut tutuista juureksista, kasviksista, juustosta ja tummapaahtoisesta kahvista. Raejuusto on suurin herkkuni. Suomalaiset mustikat ja marjat maistuivat ihanilta ja tuoreilta. Sen sijaan en ”muistanut”, kuinka kamalasti Suomessa syödään viljaa. Leipätiskit ja paistopisteet ovat täynnä viljasta valmistettuja leipiä, croissantteja, pullia ja piirakoita.

DSC_0814

Aamu ei voi alkaa huonosti, jos nauttii hyvän aamupalan. Gluteeniton puuro, mustikat ja tummapaahtoinen kahvi laittaa päivään virtaa.

DSC_0744

Välillä on hyvä herkutella kinderkakun, kahvin ja ystävän hyvässä seurassa.

Oma mieli

Tuntuu, että juuri mikään ei ole muuttunut mutta kuitenkin kaikki on muuttunut. Tällä tarkoitan sitä, että koen olevani eri ihminen kuin vuosi sitten, sillä maailma näyttää tällä hetkellä erilaiselta.
Tätä on jännä selittää, mutta Kiinassa tutustuin eri lailla ihmisiin kuin Suomessa. Puhuin tuntemattomille, vaikka en puhu mandariinikiinaa. Olin rohkeampi ja kärsivällisempi. Siellä oli tapana lisätä Wechat-sovelluksessa ihmisiä kaveriksi. Joskus juttu jatkui wechatissa, joskus ei. Olin tietyllä tapaa itsevarmempi.
DSC_0760
Suomessa ja varsinkin koulussa huomaan, kuinka valun takaisin siihen omaan hiljaiseen Suomi-muottiiin. Sitä haluaisi tutustua ihmisiin, mutta tietyllä tapaa se on vaikeaa.
Samoin tuntuu koko ajan siltä, että haluaisi pakata laukun ja lähteä jonnekin. Ihan sama minne, mutta on tunne että pitäisi lähteä katsomaan miten muualla eletään. Tämä aiheuttaa levottomuutta. Levottumuus ei sovi yhtään tähän ajanjaksoon, kun pitäisi hiki hatussa opiskella viimeiset kurssit ja keskittyä ihan satasella oppimiseen.
En todellakaan tarkoita, että haluaisin Suomesta pois sen vuoksi että täällä olisi asiat huonosti, en todellakaan. Tällä hetkellä fiilis on vain sellainen, että voisi käydä katsomassa muitakin paikkoja. Kotiin pääsee nimittäin aina takaisin<3.
Mikään ei ollut muuttunut, mutta toisaalta kaikki oli muuttunut.

Jätä kommentti

*