Suomalainen joulu – Miniloma kotimaassa kahdeksan kuukauden poissaolon jälkeen

Viime kevään Puolaan muuton jälkeen en ole käynyt Suomessa kertaakaan. Jouluna päätin korjata tilanteen, sillä tottakai minulla oli ikävä perhettä, ystäviä ja suomalaisia ruokia. Kahdeksan kuukautta on lyhyt aika, mutta toisaalta siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon.
Lensin Suomeen Gdanskista Turkuun Wizzairin koneella. Sain menopaluu liput 45 eurolla, tuohon hintaan sain käsimatkatavaralaukun lisäksi otettua ylimääräisen repun mukaani.
Koska tein neljä päivää Suomesta käsin töitä, oli mukana rutkasti elektroniikkaa: läppäri, hiiri, kuulokkeet ja piuhat. Tähän päälle omat elektroniikat, joululahjat ja vaatteet, niin johan kassit täyttyivät sukkelasti. Ylimääräinen reppu tuli siis ihan tarpeeseen.
Matkustin Turusta Kuopioon Onnibussilla. Matkanjärjestely sujui näppärästi, laskeuduin Turun kentälle 12.05, kävelin suoraan bussiin, turkulaisittain sanottuna Föliin. Bussissa törmäsin Gdanskissa asuvaan suomalaiseen tuttuuni. Olimme olleet toisistaan tietämättä samalla lennolla ja jatkuipa matka myös kohti Kuopiota samalla Onnibussilla.
Matka Turun lentokentältä linja-autoasemalle sujui nopeasti tuttavan kanssa höpötellen. Saimme odotella hetken Onnibussia, joka saapui aikataulun mukaisesti pelipaikalle klo 13.00. Tästä alkoikin kuuden ja puolen tunnin istuminen. Olin varannut itselleni paikan bussin yläkerran etummaisesta penkkirivistä ikkunapaikalta.
Paikka oli hyvä, sillä edessä oli runsaasti jalkatilaa ja bussin isosta ikkunasta oli mukava katsella maisemia musiikkia kuunnellen. Reilun kuuden tunnin matka tuntui pitkältä, mutta nykyajan elektronisten laitteiden ansiosta matka meni hyvin. Onnibussin internetin ansiosta pystyin myös viihdyttämään itseäni katselemalla Youtubesta vlogeja.


Suomeen saapuessa fiilis oli hyvä, mutta toisaalta oli myös outoa kuulla suomen kieltä koko ajan. Bussissa istuessani kuulin, kuinka ihmiset puhuivat puhelimeen. Noita puheluita tahtomattani kuultuani tuli olo, että voi kunpa en ymmärtäisikään kaikkea.
Henkilökohtaisesti en itse tykkää jutella puhelimeen julkisissa kulkuneuvoissa. Ihan siitä syystä, että en halua, että muut kuulevat puhelun sisällön ja toisekseen siitä syystä, että haluan myös antaa matkustajille matkustusrauhan. Äkkiä kuulokkeet takaisin päähän ja ei tarvinnut enää kiusaantua muiden puheluista.
Etelä-Suomessa ilma näytti samanlaiselta kuin Gdanskissa, harmaalta ja sateiselta. Mitä pohjoisemmaksi bussin nokka osoitti, sitä enemmän alkoi tulla näkökenttään lunta. Tiedoissa oli siis valkoinen joulu.
Vietin Kuopiossa muutaman päivän jonka jälkeen matkustin Iisalmeen tapaamaan perhettä ja ystäviä.




Vietin Iisalmessa perinteisen joulun rauhallisin merkein. Jouluun kuului perinteinen jouluruoka, kynttilät, perhe ja ihan vain oleminen. Oli mukavaa kävellä pitkin tuttuja katuja, nähdä tuttuja ihmisiä ja ajella pitkästä aikaa autolla pitkin Iisalmen katuja.
Kokonaisuudessaan joulun aika meni hyvin, mutta aivan liian nopeasti. Palasin takaisin Kuopioon tapaninpäivänä, sillä tein etänä töitä Kuopiosta käsin.



Viimeisenä iltanani Kuopiossa kävin syömässä äitini kanssa nepalilaisessa ravintolassa nimeltä Mandalu. Ravintola sijaitsee Kuopion torin alla osoitteessa Kauppakatu 45. Ravintola oli saanut paljon positiivisia arvosteluja, ja en todellakaan ihmettele syytä, sillä ruoka oli erinomaista ja annokset olivat isoja.
Itseltäni jäi puolet annoksesta syömättä sen ison annoskoon vuoksi, mutta onneksi loput sai otettua mukaan, sillä noin herkullista ruokaa oli ilo syödä myös myöhemmin.
Mandalusta jäi kaikin puolin hyvä fiilis, sillä tuossa ravintolassa kaikki oli kohdallaan. Ravintolan sisustus oli viihtyisä ja erilainen, naanleipä oli suussasulavaa, pääruoka oli maittavaa ja henkilökunta oli ystävällinen ja palvelu pelasi nopeasti. Tänne aion ehdottomasti palata seuraavalla Suomen visiitilläni.


Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä matkustin jälleen hyväksi havaitulla Onnibussilla Kuopiosta Helsinkiin. Tätini oli minua vastassa Helsingin keskustassa, ehdimme pyöriä hetken keskustassa kunnes suuntasimme kohti tätini kotia. Yövyin siis tuon yhden yön tätini hyvässä hoidossa, pehmeällä pedillä.
Olen kyllä todella kiitollinen, että Suomessa on perhettä ja sukua, jotka majoittivat minua Suomen visiitin ajan. Suomen vierailusta jäi kaikin puolin lämmin fiilis.
Seuraavana aamuna matka jatkui junalla kohti Turkua.

Lensin Wizzairilla Turusta Gdanskiin. Puolentoista tunnin lento sujui hyvin torkkuen ja musiikkia kuunnellen. Vaikka Suomessa olikin ollut mukavaa, palasin myös hyvillä mielin Gdanskiin.

Ehdin olla iltapäivän ajan kotona, kunnes oli aika lähteä ottamaan vastaan uusi vuosi. Vietimme uudenvuoden yhdessä Puolassa asuvien ystävieni kanssa. Perinteisesti tinoja valaen ja yhdessä aikaa viettäen, kuplivia nauttien.
Tinojen valanta ei sujunut kuin Strömsössä, sillä koska emme voineet valaa tinaa induktioliedellä, kuumensimme tinakauhaa suuren liekin alla.


Tina ei meinannut kuumentua millään, sillä lämpötila ei ollut tarpeeksi suuri. Sain lopulta oman tinani valettua, mutta kun pudotin tinan veteen, osa tinasta jumahti kauhaan. En suosittele tätä kuumennusmuotoa kenellekään, toisaalta tinojen valaminenkin on jo historiaa.
Sain kuitenkin jotain ennustettua noista palasista: ainakin yksi aivan selkeä muoto oli simpukka, eli jokin lämmin paikka kutsuu tänä vuonna.


Uudenvuoden juhlinta huipentui Gdanskin vanhaan kaupunkiin, jossa oli hienot ilotulitukset, paljon ihmisiä ja kaikki olivat hyvillä mielin. Jollain tapaa minulla on hyvä fiilis tästä vuodesta.
Hyvää uutta vuotta 2018.

Kommentit

  • leena

    Anni, kiitos kuvista

Jätä kommentti

*