Tervehdys Kiinasta!

Kuka olen? Miksi olen Kiinassa? Siitä tulen kertomaan teille tässä blogissa, tervetuloa seuraamaan! Haluan aloittaa blogini ensimmäisen postauksen esittelemällä itseni. Olen 28-vuotias Anni, syntyperäinen savolainen, Iisalmelainen ja ylpeä siitä. Muutama vuosi sitten muutin Kymenlaaksoon, Kouvolaan. Aloitin opiskelut Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelmassa. Valmistun vuonna 2017 ja silloin todistuksessa lukee, että olen tradenomi, joka suuntautuu opinnoissa viestintään. Olen aikaisemmalta koulutukseltani media-assistentti ja asiakaspalvelun ja myynnin merkonomi.

DSC_0573DSC_0764DSC_0443

Tällä Ylä-Savon paikallislehdellä, Iisalmen Sanomilla, on erityinen paikka sydämessäni, sillä valmistuttuani media-assistentiksi olin lehdessä harjoittelussa, kirjoitin juttuja ja otin valokuvia. Sen jälkeen muutama kesä meni kesäreportterina ja sijaisena. Kirjoittaminen ja asiakaspalvelu on aina ollut lähellä sydäntä, ja siksi tuntuikin hyvin luontevalta alkaa kirjoittamaan blogia tänne. Työt Iisalmen Sanomissa olivat mahtavia, sai tehdä sitä mitä rakastan eniten: kirjoittaa, ottaa kuvia ja tavata uusia ihmisiä. Koen että olen ujo savolainen, joka heräsi eloon kun tapasi mielenkiintoisia ihmisiä, ja sain vielä kirjoittaa heidän tarinansa sanomalehteen.

Takaisin nyt kuitenkin tähän hetkeen. Haluan kertoa teille, miksi halusin ylipäätään kirjoittaa blogia. Mitä sinulle tulee mieleen kun kuulet sanan Kiina tai kiinalaiset? Ehkäpä punainen väri, tiukat säännökset, rajoitettu internet, valtava asukasluku, riisi ja syömäpuikoilla ruokailu. Ainakin nämä asiat pyörivät mielessäni, kun mietin millainen maa Kiina on. Minun oli pakko lähteä ottamaan selvää, millaisena Kiina näyttäytyy minulle, ja haluan näyttää teille saman.

Keväällä painoin sähköpostin ”lähetä”-nappia ja laitoin työharjoitteluhakemuksen Shenzheniin, Kiinaan. Siellä majaansa pitää suomalainen verkkokauppa e-ville, jonne halusin palavasti työharjoitteluun. Juhannuksena sain tietää, että pääsen työharjoitteluun, joka alkaisi syyskuussa. Vielä juhannuksena ajatus tuntui todella kaukaiselta, vaikka tiesin että käytännön järjestelyihin saa kulumaan paljon aikaa. Kesä meni nopeasti, sillä kesäopintojen lisäksi työskentelin lastenvaateliikkeessä, irtisanoin Kouvolan yksiöni, laitoin ylimääräiset tavarat kirpputorille myyntiin ja pakkasin jäljellä olevat tavarat varastoon. Työharjoitteluun lähtö edellytti lukuisien sähköpostien ja sopimusten lähettämistä edestakaisin ja viisumin hakemista.

Elokuun alussa olin viikon lomalla, tuon viikon vietin savossa ja kainuussa. Vietin viimeiset hetket (vähään aikaan) perheen ja ystävieni kanssa. Tuntui että viikko ei riittänyt mihinkään, ja muistan että olo oli ristiriitainen. Halusin tosi kovasti lähteä katsomaan maailmaa, mutta samaan aikaan ihmettelin sitä kun ystäväni sanoivat, että ”sä oot kyllä rohkea kun lähdet”. Olin kommenteista ihmeissäni, koska koen että olin kaikkea muuta kuin rohkea. Minusta ei tuntunut silloin yhtään rohkealta, minusta tuntui siltä että minun on lähdettävä.

Elokuu meni silmänräpäyksessä. Tein viimeiset työvuorot haikeana lastenvaateliikkeessä, otin rokotukset, lähtöviikolla sairastin flunssan, pakkasin rinkan ja hyvästelin haikeana poikaystäväni. Lensin tänne Berliinin ja Abu Dhabin kautta, matka Helsinki-Vantaalta Hongkongiin kesti 22 tuntia. Seuraavassa postauksessa kerron miten elämän ja uusien töiden aloitus sujuikaan.

Jätä kommentti

*