”Missäs sä ootkaan töissä?”

-”Niin, no itseasiassa en missään tällä hetkellä.” Tämä keskustelu on käyty oikeastaan jo toukokuusta saakka läpi noin 249 kertaa – ainakin. Tuntuu, että juuri kun en ole missään töissä niin kaikkia tuntuu se tieto kiinnostavan. Yritän tottakai aina niellä pettyneen äänensävyn ja vastata vain mahdollisimman aurinkoisella äänellä. No, kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Joiltakin liikenee positiivisia ja kliseisiä kommentteja ”no mutta nythän saat sitten lomailla kunnolla, kun koko opiskelun ajan teit töitä siinä siivussa vielä!”. Erittäin hienoa, jos joku pystyy ottamaan työttömyyden lomailuna – minä en.

Se on kyllä totta, että tein opiskelujen aikana paljon; oli opiskelua, itsenäinen avoimen amk:n ilta/viikonloppu-kurssi, töitä, lopputyötä, vaalikampanjassa toimimista, harjoittelua.. Aina vähintään 3 juttua päällekkäin, välillä enemmänkin. ”Parhaimmillaan” työtunteja tuli yhtenä kesänä viikkoon 52, kun tein kokoaikatyön lisäksi osa-aikatyötä. Se kyllä sitten lopulta kostautui, mutta ei siitä sen enempää. Pointtina se, että töitä on tehty kovasti ja opiskeltu nyt ammattiin (merkonomi+tradenomi) yhteensä 7 vuotta putkeen. Ehkä nyt olisikin jo tauon paikka..?

valkeisenlampi

Nyt on ollut aikaa lenkkeillä – ja mikäs siinä näissä maisemissa!

Ehkä jollekin muulle, mutta ei minulle. Kova halu olisi jo siirtyä työelämään, mutta työpaikan löytäminen onkin ollut melkoisen työn ja tuskan takana – ja sitä se on edelleen. Periaatteessa olen hakenut töitä jo viime syksystä lähtien, koska tiesin määräaikaisen sopimuksen loppuvan joulukuuhun. Aktiivisesti aloin etsiä töitä keväällä ja tässä sitä edelleen ollaan. Kovaa työtä se on tämäkin, pakko myöntää. Paljon lomailun kannalta en tätä kyllä voi millään ottaa, vaan pyrin täyttämään vapaa-aikaa kotitöillä, työnhaulla sekä harrastuksilla. Voiko olla inhottavampaa tunnetta, kuin jatkuva pelko omasta tulevaisuudesta? Joka paikassa sanotaan, että työttömyys ei saisi jatkua pitkään, koska muuten työnantajat alkavat miettiä, että miksi työnhakija on ollut niin pitkään työtön. Hienoa, eli oravanpyörässä ollaan.

Olen tottunut pienestä saakka tekemään kovasti töitä vanhempien yrityksessä, niin pellolla kuin hallinnollisissa hommissa. Välillä painettiin yli 12 tuntisia päiviä helteessä. Nytkin haluaisin tehdä töitä, mutta niitä ei minulle jostain syystä suoda. Olen kyllä päässyt todella moneen haastatteluun,  ja kuullut mm. olevani hyvin mielenkiintoinen ihminen ja omaavani hyvän työkokemuksen, vaikka olenkin vielä kovin nuori. Koulutus on myös kunnossa, ja itseasiassa minulla on myös pari suosittelijaakin. Vaikka olenkin korkeastikoulutettu, niin olen silti hakenut töitä myös esimerkiksi kaupan kassoilta. Ehkä olen niihin hommiin sitten ylikoulutettu.

Pointtini tässä kirjoituksessa on lähinnä se, miten raskasta työttömyys voi todella olla. Tuo otsikon lause, jota kuulen aivan liian usein, raastaa omaa itsetuntoani joka kerta enemmän. Tekee aina mieli selitellä, miksi olen tässä tilanteessa ja miten kovasti olen yrittänyt saada töitä. Haastattelujen jälkeen mieliala on aina korkealla ja sormet syyhyten odotan puhelua työnantajalta. Kun vastaus on ”valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun tällä kertaa”, on olo musertunut. Tottakai myös pienellä rahalla eläminen on ajottain hankalaa, vaikka kovasti sanotaan että raha ei tuo onnea. Kaikista raastavinta on ehkä se, että tiedän omaavani hyvän koulutuksen, hyvän ja monipuolisen työkokemuksen sekä loistavan asenteen ja työmoraalin. Toivoani en ole menettänyt kokonaan, tietenkään, mutta ajoittain työnhaku tuntuu kovin raskaalta ja turhauttavalta.

Tarinan opetus: Älä oleta mitään, jos et tiedä taustoja. Sama jos ihmiseltä, joka kärsii lapsettomuudesta kysyttäisiin ”milloinkas teille tulee perheenlisäystä?”. Kysymys voi osua arkaan paikkaan, vaikka haluaisikin vain kysellä kuulumisia.

 

//Korjaus vielä tekstiin: olen siis ollut työttömänä kesäkuun alusta, kun valmistuin koulusta toukokuun lopussa.

 

Kommentit

  • Vanhako töihin?

    Missäs sä oletkaan töissä?
    Kirjoituksesi herätti ihailua, että nuori ihminen ajattelee noin kypsästi!
    Itse olen yli 50- vuotias nainen ja hyvin koulutettu/ vankka ammattitaito. Työnantajat pitävät liian vanhana, vaikka olen mielestäni vielä parhaassa työiässä! Työttömänä olen ollut kesäkuun lopusta lähtien!

    • Annika Kettunen

      Kiitos paljon kommentista ja kauniista sanoista! Tuntuu olevan nyt vaikeat ajat työmarkkinoilla käsillä, kun moni muukin tuttu on joutunut työttömäksi pitkän uran jälkeen. Tsemppiä työnhakuun, toivotaan että sinulle löytyisi vielä työnantaja, joka arvostaa vankkaa kokemusta. :)

  • Jopport.fi bloggaaja

    Moni työelämässä oleva kuvittelee työnhaun olevan leppoisaa puuhaa, sillä heidän omat kokemukset siitä saattavat olla yli viiden vuoden takaa, jolloin kaikki oli toisin. Eli sellaisten kommentit työnhausta voi huoletta jättää omaan arvoonsa :-)

    Toukokuussa 2015 TE-keskuksissa oli noin 330.000 työtöntä työnhakijaa. Heidän lisäksi työpaikkoja metsästävät jo työelämässä olevat. Kilpailu on työpaikoista ei koskaan ole ollut näin kovaa.

    Itse ajattelen pienen breikin työn/ja opiskelun välillä olevan motivaatiota nostava seikka. Mitäs sanotte, Kumman työllistäisitte, sen työelämässä näinä kulujen karsimisen (lue: tekee 2-3 työt ) aikana olevan vaiko hieman breikkiä työelämästä pitäneen?

    Tsemppiä työn löytymiseen!

    • Annika Kettunen

      Kiitos tsempeistä! Näihän se on – lisäksi kun yt-neuvottelun kautta irtisanotaan ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti olleet työelämässä jo melko kauan, niin halukkaita avoinna oleviin paikkoihin kyllä riittää.

  • Jari Holopainen

    Kiitos hienosta kuvasta ja kirjoituksesta. Olen itse akateemisen maailman apurahapätkätyöläinen, tällä erää työttömänä. Sitä usein mietin, miksi maailman meno on muuttunut tällaiseksi? Maa on täynnä kouluja käyneitä ja mitä erilaisempia taitoja omaavia, mutta vallalla toimintamalli suosii vain alati kapenevaa substanssiosaamista, ja joka tuottaa (tietynlaista) tulosta.
    Työttömien tohtoreidenkin määrä ylitti taannoin maagisena pidetyn 1000 työttömän rajan. Apurahojen myöntöprosentti voi joissakin rahastoissa olla jo 1% luokkaa, mikä tarkoittaa, että onnistunutta hakemusta varteen on tehtävä 99 hakemusta.
    Elä kuitenkaan lannistu tästä viestistä. Kannattaa pitää taitoja ja hyvää kuntoa yllä ja nauttia hetkestä.

    • Annika Kettunen

      Kiitos ja tsemppiä myös sinulle! En lannistu vielä näin pienestä – vaikka välillä tämä työttömyys ottaakin pattiin melko pahasti. Uskon, että sinnikkyys palkitaan jossain vaiheessa.

Kommentointi on suljettu.