Mitä se onni on? Moni tietää kuuluisan sanonnan ”raha ei tuo onnea”, mutta kieltämättä näin työttömänä raha kyllä kelpaisi. Tai ainakin ylimääräinen raha. Ei se ehkä kaikkea paranna, mutta eipähän tarvitsisi ruokakaupassa miettiä aina niin tarkkaan ostoskorin sisältöä. Mutta kyllä vähemmälläkin pärjää. Onnellisuus on kieltämättä outo juttu; toiset osaavat iloita pienistäkin asioista ja jotkut tarvitsevat kaikki hienot vempaimet ja vehkeet ennenkuin voivat kutsua itseään onnellisiksi. Nämä jälkimmäiset mielestäni tarvitsisivat lähinnä potkun takamukselle.

Pekka Hyysalo oli vastikään Yle Kioskin haastattelussa (haastattelu löytyy täältä) ja latoi kyllä tiukkaa asiaa muutamalla lauseella. ”Ennen tätä päivämäärää mä en tajunnut miten onnellinen mun olis pitänyt olla.” Mikä siinä on, kun me ei osata iloita päivistä jolloin saadaan olla terveitä, kun on läheisiä ihmisiä lähellä tai kun on työtä ja toimeentuloa. Mutta kyllä sitten osataan valittaa, kun kaikki menee huonosti. Tarvitsee käydä aivan pohjamudissa, että osaa arvostaa sitä mitä itsellään joskus oli. Olipa se sitten toimeentulo, läheinen ihminen tai terveys. Osaammeko olla onnellisia vasta liian myöhään? Voiko onnellisuutta opetella? Voiko onnelliseksi tulla liian myöhään?

Olkaa siis onnellisia, ihmiset! Helppo homma. Vai onko? Olen ehkä huono ihminen saarnaamaan asiasta, sillä olen itsekin opetellut olemaan onnellinen vasta kantapään kautta. Eihän niitä terveitä päiviä teini-ikäisenä osannut arvostaa, mutta kun 14-vuotiaana sairastuin, jouduin syömään lukuisia lääkkeitä ja kärsimään niiden sivuvaikutuksista, olisin antanut mitä vain, että saisin olla taas terveenä. Enpä olisi silloin uskonut, että 8 vuoden päästä hoidan sairautta pelkällä ruokavaliolla ja porskutan menemään ihan niinkuin muutkin.

Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan (johan näitä klassisia lausahduksia riittää), mutta kyllä sitä vaan miettii joka päivä miten onnellisessa tilanteessa sitä on. Joku ehkä katsoo minua kieroon tässä vaiheessa; olenhan työtön ja näin ollen joudun elämään melko pienellä budjetilla. Puhelimeni näyttö on ollut hajalla jo jonkun aikaa, koska en sitä raaski korjauttaa. Joku ehkä näkisi elämäni varsin kurjana, mutta minä haluan nähdä sen positiiviset puolet; minulla on aikaa laittaa ja siivota kotia, tehdä ruokaa, urheilla ja nähdä ystäviä. Saan olla ainakin toistaiseksi terveenä, ilman kipuja tai kärsimystä lääkkeiden sivuvaikutuksista. Olen energinen ja jaksan pitää huolta itsestäni, kun meneillään ei ole kymmentä eri työ- ja kouluprojektia. Työtön tuskin tulen olemaan kovinkaan pitkää aikaa, tämä on siis hyvää aikaa ladata akkuja ja tehdä kaikkea sitä, mitä opiskelu- ja työrumban aikana en ehtinyt kokea ja nähdä.

Minulle onnellisuus on hyvin pieniä asioita; kun ryhdyn keittämään aamulla munia, mutta huomaan että avomies onkin sen jo tehnyt. Kun rattaissa makaava vauva hymyilee minulle, tai saan avata ventovieraalle oven. Kun lenkillä ollessani vastaantuleva vanhus ryhtyy rupattelemaan niitä näitä tai kun nään, että päivänsankari todella pitää lahjasta. Viime kesänä muistan onnellisimmiksi päiviksi ne päivät, kun otetiin piknik-eväät, pyöräiltiin läheiselle saarelle lautapelien kanssa ja uitiin, syötiin sekä pelailtiin monta tuntia. Paljon muuta ei päivältä voinut toivoa. Miten sitten tietää, että on onnellinen? Itse koen onnellisuuden tietynlaisina ”kohtauksina”, kun järjetön kiitollisuuden tunne ja tyyni mieli valtaa koko kehon; elämä onkin aika hemmetin hienoa.

Kaikilla, myös minulla on huonot päivänsä, eikä onnellisuus olekaan sitä, että hymyillään 24/7 ja hehkutetaan koko maailmalle joka päivä miten onnellinen on. Negatiiviset tunteet kuuluvat asiaan ja onnellisuus ei tarkoita sitä, että ihminen olisi tyytyväinen kaikkeen. Ehkä tärkeintä on elää joltakin osin hetkessä, olla kiitollinen ja auttaa toisia ihmisiä parhaansa mukaan. Ainakin omalla kohdallani ne tuo mulle suunnatonta onnea, varsinkin tuo kiitollisuus-kohta. Terveyden kerran menettäneenä osaa olla todella kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä; toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtäisi tämän.

Haastankin kaikki miettimään asioita, joista voivat olla onnellisia; pieniä ja isoja, nykyisiä tai tulevia. Mikä tekee sinut onnelliseksi?