Niin se on vain aika lentänyt sen verran hurjaa kyytiä, että on aika ottaa esiin lukulasit, alleviivaustussi sekä salaiset herkkuvarastot – toisin sanoen aloittaa ensi vuoden pääsykokeisiin valmistautuminen.

Tilasin kirjat pari viikkoa sitten ja olen muovaillut itselleni jonkin näköisen lukusuunnitelman. En vielä mitään tunnin tarkkaa aikataulutusta, mutta vähän suuntaa antavan jaksotuksen. Neljä kirjaa, neljä kuukautta. Sitten loput pari kuukautta intensiivistä kertausta tarkemmalla aikataululla.

Tällä hetkellä fiilikset ovat odottavaiset, hieman jännittyneet mutta valtavan innokkaat. Odotan vastauksia kysymyksiini tulevaisuudesta. Mikä minusta tulee? Mihin kykenen? Jännitän sitä, saanko tsempattua itseni opiskelemaan myös väsyneenä ja opinko ylipäätään mitään. Entä jos asiat eivät jää itseopiskeltuna päähän? Toki on olemassa tyyriitä valmennuskursseja, mutta tästä haluan selviytyä omin avuin – ehkä olen jääräpää, mutta kumminkin. Innostun ajatuksesta, että minulla olisi ensi vuonna tähän aikaan tarkempi vainu siitä, mitä haluan. Innostun ajatellessani opiskeluun paluuta. Minulla on aina ollut tarve oppia uutta ja kehittää itseäni.

Viime kuukaudet ressukka-aivot ovat junnanneet puoliteholla odottaen, että pääsevät imemään itseensä uutta tietoa. Tuntuu ihan oudolta muistaa asioita helposti. Kaikki pienet jutut, joita olen lukenut tarttuvat muistin sopukoihin vaivattomasti. Siellä on selvästikin paljon käyttämätöntä tilaa :D

Kauppatieteelliseen hakeminen on jotain, mitä en osannut pitää viime keväänä edes vaihtoehtona. Epäilin itseäni ja valitsin turvallisen reitin hakiessani journalistiikkaa lukemaan – sitähän on tullut jo tehtyä vaikka kuinka kauan. En edes perehtynyt muihin vaihtoehtoihin. Olen erittäin helpottunut siitä, että en päässyt tällä hakukerralla vielä minnekään, koska nyt olen ehtinyt tutustua tarjontaan paljon laajemmin. Annan itselleni mahdollisuuden poistua mukavuusalueelta.

On vaikeaa, kun ei tiedä mitä haluaa – paitsi kokeilla kaikkea mahdollista. Toivottavasti minusta ei tule kuitenkaan ikuista opiskelijaa / tutkintojen keräilijää ihan vain siksi, kun en osaa päättää. Hyvän oppilaan kirous on liika valinnan vara ja liian vähän yhteen asiaan keskittyviä taitoja. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa olla hyvä tismalleen yhdessä asiassa, eikä tasaisen varma kaikessa. Olisi helppo sulkea pois asiat, joihin ei oikeasti pysty.

Kauppatieteellinen on mainio monipuolisuutensa ansiosta. Voin valmistuttuani jos siis pääsen sisälle edelleen jatkaa jahkailua siitä, mitä ”haluan olla isona” jos siltä tuntuu.

-Ansku♥

Ps. En tiedä onko välikatsaus oikea sana, mutta siltä tämä teksti tuntui niin käytin sitä. Kertokaa ihmeessä sopivampi synonyymi, jos tuollaista ei ole olemassa.. :D