Kysymysten ja vastausten vuosi

Uusivuosi pyörähti käyntiin. Huiks. Tänä vuonna ratkeaa monta asiaa, jotka vaikuttavat elämääni vuosia eteenpäin. Miten pääsykokeet sujuvat? Löytyykö opiskelupaikka? Onko se mieluinen? Jos opiskelupaikka irtoaa, niin löydänkö edullisen asunnon? Saanko pidettyä pään kylmänä kaikkien näiden kysymysten äärellä ja keskityttyä lukuprosessiin? Yritän ainakin.

Outoa ajatella, että välivuodesta on mennyt jo yli puolet. Kesäkuun alussa on kokeet, ja siitä kuukauden päästä saan tietää mihin elämä vie ensi syksynä. Olen aivan käsittämättömän malttamaton. En jaksaisi odottaa lainkaan, vaan haluaisin tietää kaiken samantien ja heti paikalla. Haluan päästä opiskelemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Haluan päästä sanomaan itselleni hiljaa hymyssä suin, että tein sen, onnistuin.

Tämä raudanluja motivaatio päästä yliopiston kirjoille aiheuttaa kuitenkin myös pientä harmia. Nimittäin aina, kun aloitan lukemaan jotain markkinoinnin saloista tai laskemaan prosenttilaskuja, alkaa päässäni kieppua hurjana vyörynä kaikki miljoona mahdollisuutta, miten tämä vuosi voi edetä. Minulla on aivan liikaa mielikuvitusta keskittyäkseni näin tärkeässä tilanteessa :D Toisaalta yhtäkkinen pänttäämisen aloittaminen ei ole helppoa, kun aivot ovat jo ehtineet vaihtaa vapaalle tässä välissä.

Onneksi jokainen lukukerta on edellistä helpompi ja asioita alkaa jäädä jo mieleenkin – alussa tuntui, kuin olisin lukenut englannin kielistä tekstiä, jonka sekaan on ripoteltu ranskan kielisiä sanoja. Jokainen lause oli luettava puoliksi suomentaen ja hämmennyin jatkuvasti kummallisista termeistä. Blöäh. Täytynee väsätä sanaselitys -lista jossain vaiheessa, ettei tarvitse tuskastua siihen, kun ei ymmärrä äidinkieltään.

Vaikka korvieni välissä kieppuu kymmeniä kysymyksiä tulevaisuudestani tällä hetkellä, osaan onneksi myös nauttia tästä hetkestä. Minulla on ihana työpaikka, huiput kamut ja paljon aikaa touhuta kaikkea itselle mielekästä, kun vapaa-aikani ei mene koulutöihin. Tämä välivuosi on kaikin puolin ollut virkistävää aikaa, vaikka välillä odotus ja tietämättömyys tulevasta käykin lähes sietämättömäksi. Stay tuned, eihän tässä ole kuin 154 päivää pänttäysaikaa ennen tosi koitosta. Heh.

-Ansku♥

Ps. Ensi kerralla kirjoitan eräästä kirjasta, johon sain lukuvinkin Mitä sitä tyhjää -blogin kautta alkusyksystä. Tilasin opuksen marraskuussa ja hotkaisin kahdessa illassa. Huvittaa, että se oli paksumpi kuin pääsykoekirja, jonka kanssa olen viettänyt laatuaikaa jo muutaman viikon. Mutta niin, siitä lisää myöhemmin :)

Jätä kommentti

*