Se on loppu nyt. Tai ainakin melkein. Tänä aamuna suuntasin töiden sijaan yliopistolle ensimmäiseen koulupäivään. Välivuosi on nyt ohi ja pääsen taas aivan uuteen paikkaan ja ympäristöön ihmettelemään elämää.
Kulunut puolitoista vuotta (eli abi-kevään päättymisestä eiliseen) minulla on mennyt hotellisiivoajan hommissa niin Kuopiossa kuin täällä Oulussakin. Työ on ollut raskasta, mutta antoisaa. Olen myös oppinut kaikennäköistä perus työtehtävien lisäksi itse työelämästä.
Suurin muutos ajatusmaailmassani on tapahtunut stereotypioiden puolella. Olen tajunnut, ettei siivoajan työ ole pelkkää siivoamista – se on myös asiakaspalvelua. Moni ajattelee usein siivoajan elämään kyllästyneeksi iäkkäämmäksi naiseksi, jolla on naamalla nyrpeä ilme ja edessään huojuvat kärryt täynnä erilaisia pesuainepurnukoita. Myös minulla oli tuo karkean yksinkertainen mielikuva päässäni, kun ensimmäistä kertaa hain alan hommia kesätyötarkoituksessa.
Nyt mielikuva siivoajasta on muuttunut pitkäjänteiseksi, kärsivälliseksi ja auttamishaluiseksi. Erityisesti hotellin puolella kerroshoitajat ovat nimenomaan ”hoitajia” eivätkä ”siivoajia”, sillä työkuvaan kuuluu siivoamisen lisäksi myös asiakkaiden auttaminen parhaan kyvyn mukaan kaikissa pienemmissä ja suuremmissa ongelmissa. Työpäivät ovat fyysisesti uuvuttavia, mutta positiivinen ja sosiaalinen työyhteisö hoitavat henkistä puolta niin hyvin, ettei jalkapohjia kihelmöivä väsymys haittaakaan enää niin paljon.
Olen myös yllättynyt monta kertaa, miten laaja kirjo erilaisia asiakkaita on. Toiset jättävät huoneen lähes koskemattomaksi ja toiset kääntävät huonekaluja myöten kaiken mieleiseensä järjestykseen. Toiset juovat aamiaisella kuudesta eri lasista samaa mehua puolilleen ja toiset käyvät nappaamassa nopeasti kulhollisen puuroa nassuun. Jotkut saattavat irrottaa valmiiksi lakanat täkeistään siivoajia varten, kun taas joillekin huoneen luovutus aika keskeyttää päivälle asti jatkuneet yöunet.
On päiviä, jolloin en olisi jaksanut pedata sängyn sänkyä, pyyhkiä pölyhiukkastakaan tai puhdistaa taas uutta pöntön kantta, mutta työkavereista on saanut myös niihin päiviin tarpeeksi inspiraatiota ja energiaa tehdä hommat loppuun.
Vaikka välillä automaattivaihteelle jämähtäneet toistot samaa tuttua rutiinia vievät työstä merkityksellisyyden tuntua, on kerroshoidon työ ratkaisevan tärkeää. Ilman puhtaita huoneita ei ole tuotetta, jota tarjota asiakkaille. Ilman tuotetta eivät yritykset kauaa pyöri.
Moni muukin ammatti kaipaisi enemmän oman merkityksensä tunnustusta ja arvostusta, kuin siivoaminen. Kaikkia osia tarvitaan, jotta kokonaisuus olisi toimiva.
-Ansku♥
P.S Siivous- ja asiakaspalvelu hommat jatkuvat minun osaltani koulun ohella, oletan että pelkällä opintotuella eläminen ei ole kauhean herkullista. :D
Ari Niemeläinen
Hyvä Ansku, työnteon oppii tekemällä työtä! Samalla oppii arvostamaan perustyötä, vaikka kuinka akateemiseksi kouluttautuisi. Raha kun ei kasva puussa ja jokaisella ei ole ne kaiken rahoittavat ja rikkaat vanhemmat. Oman jälkikasvuni kohdalla tajusin, miten tärkeä oppi oli kesätyöt ja heti lukion jälkeen Mäkkärin pesti ja sitä jatkui koko opiskelujen ajan. Ei tarvinnut vähävaraisilta vanhemmilta olla rahaa ruinaamassa, kun tili tuli joka kuukausi opintorahan lisäksi ja opintolainakin taisi jäädä nostamatta. Valitettavasti kaikille ei ole työtä ja ihan jokaiselle eivät kelpaa tuollaiset muka toisarvoiset hommat.