Heipähei, tällä kertaa vähän kevyempää tekstiä. Pääsykokeet on nyt käyty ja tilanne on jätetty ylemmille voimille käsiteltäväksi. Syväluotaan tuntemukset lukulomasta ensi kerralla. Nyt haluan vain unohtaa koko opiskelu-haku-pääsykoe -sopan hetkeksi ja vaihtelun vuoksi elää.

Kävin eilen katsomassa ystäväni kanssa Finnkinon tarjontaan juuri rantautuneen Kirottu 2 -elokuvan. Luonnollisesti teos on jatkoa samaa nimeä kantavalle edeltäjälleen.

Juoni on lyhykäisyydessään (ilman spoilereita) seuraavanlainen:

Köyhän yksinhuoltajaäidin perheen lapset alkavat kokea merkillisiä asioita. Perhe hakee apua selittämättömiin tapahtumiin, jotka tuntuvat kohdistuvan erityisesti 11-vuotiaaseen Janet tyttöön, mutta ei ole helppoa saada ketään uskomaan epänormaaliin ja olemattomaan.

Apuun saapuu ensimmäisestä osasta tuttu pariskunta, Lorraine ja Ed Warren, jotka ovat ajaneet toinen toistaan hurjempia demoneja tuonpuoleiseen. Tässä tapauksessa kaikki palaset eivät kuitenkaan tunnu sopivan yhteen, eikä Lorrainen hyytävä näky tulevasta auta asiaa yhtään.

Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Lontooseen, 1970-luvun lopulle ja perustuvat tosielämän urbaanilegendaan.

Olen henkeen ja vereen kauhuelokuvien ystävä. Heh heh. Nautin siitä adrenaliinista, jonka hyvin suunnitellut, laadukkaat kauhuleffat saavat aikaan. Säikähdän harvoin, mutta kyllä toimivan ohjauksen ja toteutuksen siivittämänä minäkin tuolistani pomppaan. Tähän mennessä tällaisia elokuvia on ollut kolme kappaletta: Dark Skies, Annabelle ja Kirottu 2.

Teoksen juoni oli toimiva ja tarkkaan mietitty. Elokuvaa ei oltu pilattu toistuvilla tylsillä ”jump scare” efekteillä, vaan katsojaa pidettiin koko elokuvan ajan täpinöissä penkin reunalla valmiina piiloutumaan popcorn -kipon taakse. Tuntui melkein urheilusuoritukselta katsoa kohtaus kohtauksen perään, kun ne menivät aina vain edellistä intensiivisemmiksi. Jännitystä rakennettiin taitavin keinoin, eikä edellä mainitsemiani jump scareja pystynyt taitavan rytmityksen ansiosta ennalta arvaamaan.

Teoksessa on aineksia monen eri tyyppisen kauhun faneille. Elokuva oli johdonmukainen ja dialogit selkeitä alusta loppuun. Tapahtumat olivat monipuolisia ja kietoutuivat nerokkaasti yhteen alun hämmennyksen jälkeen. Miinuspuolena oli muutama tietokoneella tehty efekti, jotka näyttivät liian selkeästi animoiduilta – toisaalta tämä saattoi olla ohjaajan tietoinen valinta, mutta itse en tykännyt. Suurin osa tietokoneella tehdyistä kohdista oli kuitenkin uskottavia.

Juoni ei ollut pelkkää räiskettä ja yrityksiä sotkea elokuvasalin lattiat limsaan, vaan hahmot kehittyivät jatkuvasti tunnelman saadessa syvempiäkin tasoja. Herkemmät ja inhimilliset kohtaukset loivat kontrastin fiktiivisen kauhun rinnalle, mikä teki tapahtumista uskottavampia.

Pidin myös tutkija -näkökulmasta, joka on ollut esillä molemmissa Kirottu -sarjan osissa. Demoneita ja muita hirviöitä ei vain silmittömästi pelätä, vaan mukana on toimittajia ja tutkijoita video- ja lämpökameroiden, nauhurien ja mikrofonien kera selvittämässä tilanteen taustoja, syitä ja seurauksia. Elokuvassa ihmiset tekevät sitä mitä yleensäkin – yrittävät kontrolloida ja ymmärtää jotain kontrolloimatonta ja mahdotonta. Suosittelen.

-Ansku♥

Antakaas jotain hyviä kauhuleffavinkkejä! Haastan teidät säikäyttämään minut. Etsin erityisesti sellaisia helmiä, jotka ovat jääneet huomaamatta massamedialta.

PS.

Arvosana: ★★★★

Ohjaaja: James Wan

Näyttelijöitä: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Madison Wolfe