Mikäs sen parempaa, kuin istahtaa pitkän työpäivän jälkeen kotisohvan syleilyyn, ottaa kupponen kahvia ja lukea päivän uutisaiheet omassa rauhassa. Mitäs maailmalla tapahtuu? En tiedä vielä. Ainakin hulvattomia yllätyksiä, jumalaisia julkkisselfieitä ja mysteerisiä käänteitä. Yleensä Juuso-karhukin on tehnyt jotain hauskaa.

Helleaallot saapuvat joka toinen päivä. Onneksi Suomessa on aina niin lämmintä. Ihmiset pudottavat painoaan mullistavin tuloksin – mitä taikakeinoja he mahtavat käyttää? Joku ekspertti oli löytänyt huikean ravintopommin, pitäisi varmaan joskus kokeilla. Ulkonäön perusteella voin päätellä elinikäni. Täytyy myöntää, että olen aika vaikuttunut. Tosin pitänee varoa, ettei sähkö hyppää kehooni kesken kaiken, luultavasti kävisi köpelösti.

Puljujärvelläkin on joku nahkahousukohu meneillään… mitä ne jääkiekkoilijat taas pelleilevät. Samaa voisi kysyä YTL:ltä, kun yo-tulokset saapuvat niin kummalliseen aikaan. Enkä ymmärrä millään, miten Helsingissä voi olla edelleen asuntopula, kun sieltä löytyi jopa 6 400 yllätysyksiötä. Eläimetkin väittelevät tohtoreiksi.

Huh tätä elämän pyöritystä… Skandaali siellä ja suuri pettymys tuolla. Onnettomuuksia joka puolella ja puukot heiluu baareissa. Onneksi minulle sentään informoidaan, miten jauheliha kuuluu paistaa ja purukumi syödä, etten ihan höpelöksi mene.

Okei joo, jos sarkasmini ei paistanut vielä tarpeeksi tekstin läpi, niin miksi median on pakko otsikoida ”uutisensa” niin järjettömästi? Tai no, turha sitä on kysyä, kun vastauksen tietää jokainen: raha. Mainostajat lätkäisevät materiaaliaan klikkiuutisten yhteyteen ja uteliaat lukijat skandaalinhimossaan laittavat rahan virtaamaan.

Itse huomaan heti, kun kyseessä on uutiseton uutinen. Tuntomerkkejä on monia. Otsikot ärsyttävät minua. En avaa niitä, ei kiinnosta. Haluan lukea oikeasti arvokasta sisältöä. Uusista tutkimuksista, mukavista tapahtumista, Suomen tulevaisuudesta, hauskoista sattumista ja sattumuksista, ihmisten menestyksestä, kokemuksista ja elämästä. Heidän omin sanoin kertomistaan tarinoista ja tavallisesta arjesta. Onko väärin toivoa, että haluaisin kyetä samaistumaan uutisten ihmisiin? Tällä somejulkkisten aikakaudella se on hyvin vaikeaa. Aina on jossain paljasta pintaa ja suhdekohuja. Skrollaan uutisvirtaa eteenpäin. Ehkä tavantallaajat eivät edes uskaltaudu haastatteluihin, kun mielikuvissa vilisee lennokkaat lainausmerkit.

Turhauttaa päätyä avaamaan itsestäänselviä faktoja, jotka eivät millään lailla tyrehdytä tiedonjanoani maailman asioista. Koen hukkaavani aikaa, kun selaan eri medioita. Tämä on johtanut siihen, että luen uutisia aikaisempaa vähemmän. Harvassa oleva laadukas sisältö jää lukematta kokonaan. Mieluummin lukisin lyhyen ja laadukkaan uutisvirran, kuin loputtoman uutisettoman version. Tällä somen aikakaudella kaikilla tuntuu muutenkin olevan ongelmia mediakriittisyyden ja online-käyttäytymisensä kanssa. Asiaa ei helpota yhtään provosoivat ja lietsovat otsikoinnit, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista totuuspohjaa.

Toki ymmärrän, että Iltalehden tapaisilla kevyemmillä toimijoilla on aina ollut tapana liioitella otsikoitaan, ja kohderyhmät sekä tavoitteet vaihtelevat eri lehtien välillä. Mutta tämä klikkikuume on tarttunut myös muihin uutislähteisiin kuin Iltalehteen, Iltasanomiin ja Seiskaan. Uutiskynnyksestä on tullut uutiskuoppa, johon lukijan on helppo tipahtaa Hesarin ja Kalevankin kaltaisilla sivustoilla. Myös Savon Sanomat sortuu toisinaan hieman merkillisiin otsikointeihin.

Eikö otsikon alkuperäinen tarkoitus ole nimenomaan kertoa uutisen ydin? Onko pakko tuoda rytinällä alas erittäin sana vapaata ja vuorovaikutuskykyistä järjestelmää? Suomessa on varmasti monia ammattitaitoisia toimittajia, jotka osaisivat kertoa aiheista asiallisesti, ellei olisi pakko koittaa kilpailla klikkihirviöiden kanssa. Mihin on hävinnyt otsikoinnin innovatiivisuus?

Amerikan mediassa tilanne on vielä hälyttävämpi, siellä ei oikeastaan tiedä yhtään mitä tuleman pitää, kun linkin aukaisee. En ihmettele yhtään, että julkisuuden henkilöillä on mielenterveysongelmia median paineen ja röyhkeyden siivittämänä.

Klikkiotsikoille ovat tyypillisiä suuret klikkausmäärät, joita seuraa lyhyt lukuaika. Tämä kertoo siitä, että jutusta poistuu nopeasti paljon pettyneitä lukijoita. Onneksi on tahoja, jotka ovat alkaneet aktiivisesti kyseenalaistaa tätä median uutta trendiä. Esimerkiksi Klikinsäästäjä -yhteisö toimii niin, että klikit kirjaimellisesti säästetään kertomalla seuraajille, mitä uutisesta löytyy. Jos uutinen vielä tämänkin tiedon jälkeen kiinnostaa lukijaa, niin sen voi hyvillä mielin klikata auki ja lukea pettymättä huonoon sisältöön.

-Ansku♥

P.S Pääsykoeluku etenee, Terwamaraton lähestyy ja suunnittelen reissua ulkomaille. Elämä hymyilee pitkästä aikaa.