Suomalaisten sosiaalinen herääminen

Heippandeerus vaan taas!

Tällä kertaa vähän kevyempää tekstiä luvassa, koska yllätyin pari päivää sitten iloisesti sosiaalisista suomalaisista. Luit oikein, tapasin sosiaalisia ja avoimia suomalaisia. Missä? VR:n junassa.

Vietin kuluneen viikon nautiskellen pienestä kesälomasta Oulun aurinkoisissa maisemissa. Oulu on kaupunkina lähellä sydäntäni ja tykkään sinne matkustella näkemään tuttuja, fiilistelemään elämää ja syömään hyvää ruokaa. Etenkin ruokapaikat yllättävät aina vaan uudelleen. (Suosittelen testaamaan FitWok nimisen ravintolan! Siellä wokki-annos kootaan asiakkaan listalta valitsemista raaka-aineista. Törkeän hyvää. Naminam, pakko käydä uudelleen.)

Mutta niin, ruokapaikkojen lisäksi yllätyin näistä eloisista suomalaisista. Matkasin maanantaina aamujunalla Kuopioon, eikä meinannut pokka pitää, kun juna oli täynnä iloisesti juttelevia ihmisiä, skeittaavia pikkupoikia ja laulavia mummoja. Minäkin juttelin Kajaani-Kuopio välin erään tosi mukavan oloisen naisen kanssa, joka kertoili lastenlastensa inttikokemuksista ja naureskeli kanssani junan hullunkuriselle meiningille. Toivoteltiin matkan lopuksi onnellista loppuelämää toisillemme. Huippua.

Laulavat mummot eivät tunteneet toisiaan ennestään, vaan alkoivat yhtäkkiä laulaa yhdessä kansanlauluja toisen kuultua toisen hyräilevän itsekseen. Sitä sitten tuli kuunneltua hölmistyneen huvittunut ilme naamalla – miten tähän nyt reagoisi? Välillä laulu tosin meinasi peittyä skeittausryminän alle, kun pari poikaa päättivät testata junan käytävien rullailu mahdollisuuksia. Toinen mummoista jopa auttoi ihmisiä painavien matkalaukkujen kanssa ulos junasta asemilla. Konduktöörikin vitsaili iloisena matkustajien kanssa.

Junamatkan perusteella kyydissä oli joko koko Suomen ainoat positiiviset ihmiset, ruotsalaisia tai sitten olemme sosiaalisempia, kuin annamme itsemme ajatella. Suomalaiset ovat ilmeisesti nielleet maailman antaman stereotypian itsestään mukisematta. Ehkä me tykätään olla olevinaan juroja.

Pääsin pari vuotta sitten todistamaan toistakin hyvää esimerkkiä aiheesta. Lähdin kesällä 2013 kielimatkalle Brightoniin. Kurssille lähti samaan aikaan 18 muutakin suomalaista. Paikan päällä meitä odotelleet brittiläiset ”liiderit” eli ohjaajat totesivat heti ensimmäisenä, että taidamme olla suomalaisia, kun niin ujoja ja hiljaisia olemme. Todellisuudessa olimme vartti sitten saapuneet pitkän lennon ja kahden tunnin bussimatkan jälkeen kiljuvassa nälässä ja uupuneina odottelemaan, että saisimme lisäohjeita mihin menemme. Kuka siinä tilanteessa vitsailee tuntemattoman vierustoverin kanssa, jonka on viimeksi nähnyt 8 tuntia aiemmin lentokentällä laittamassa laukkua hihnalle?

3 viikon reissun aikana – oikeastaan jo seuraavana iltana – luulot ujoista ja hiljaisista suomalaisista katosivat täysin. Meidän porukan (lillukeet ootte parhaita) kemiat pelasivat yhteen loistavasti, ja siinä saivat ihmetellä monen maan kansalaiset, miksi juro suomalaisporukka kierii uudelleen ja uudelleen kilpaa mäkeä alas ja kikattaa ruohikossa ihan onnessaan.

Mitä nyt näillä esimerkeillä koitan ehkä tuoda esille on se, että juron suomalaisen stereotypia pitää ehkä vähemmän paikkaansa kuin aikaisemmin. Toki stereotypiat eivät päde koskaan täysin, mutta jostain ne ovat kuitenkin lähteneet liikkeelle. 2000-luvun suomalainen on aurinkoisempi jääkarhujen apuna igluja rakentava hiippari, kuin mykäksi alkoholistiksi leimattu edeltäjänsä. Mahdollisia syitä tähän voi kukin pohtia ja jakaa halutessaan kommenttikenttään.

-Ansku♥

Ps. Mitä tykkäisitte, jos kirjoittelisin muiden tekstien ohella moniosaisen postaus kokonaisuuden, joka kulkee nimellä Inttilesken päiväkirjat? Tuli aihe nimittäin maanantaina 6.7. alkaen ajankohtaiseksi minulle sekä monelle ympärilläni. Otsikko tiivistää aika hyvin, mitä sisältö tulisi olemaan :D

Niin ja antaa tulla kommenttia myös siitä, oletteko kiinnittäneet huomiota tähän suomalaisten sosiaaliseen heräämiseen?