Suunnat hukassa ja elämä edessä

Heips!

Noniin, muutto on virallisesti hoidettu alta pois ja nyt löytyy nettiyhteyskin niin blogin päivittely onnistuu. (Juoksin eilen Elisa Shopittiin pari minuuttia ennen sulkemisaikaa… pahoittelut sille mukavalle myyjälle, joka jaksoi selostaa ylitöinä eri vaihtoehtojen ominaisuuksista) Ajattelin kertoa tällä kertaa vähän millaisia nämä ekat päivät omassa kämpässä ovat olleet.

En ole oikein vieläkään sisäistänyt, että oikeasti muutin omilleni. Saati että muutin kerta lätkäisyllä satojen kilometrien päähän entisiltä kotikulmiltani. En tiedä johtuuko se siitä, että tämä sujuu kummallisen mutkattomasti vai siitä etten ole kiireessä kerinnyt asiaa miettiä. Ehkä se iskee sitten, kun en viikonkaan päästä ole palannut syömään äidin laittamia pöperöitä vaan nökötän kassajonossa ensimmäisellä kerralla unohtuneen maitopurkin kanssa ja haukottelen väsyneenä.

Lähtöaamuna muuttopaku oli jo täydessä tällingissä ja minä reippaana lähdössä kohti Oulua. Silloin kyllä pääsi itku, kun eräs lähimmistä ystävistäni tuli vielä aamulla pikaisesti hyvästelemään. Miten osaan olla, kun ei ole sitä ihmistä lähellä, joka tietää minusta kaiken mahdollisen? Ei voi lähteä keskellä yötä pyöräretkelle syömään mustikkapiirakkaa Saaristokaupungin silloille tai kävelylle yöhousut jalassa puhumaan elämän syvällisistä kysymyksistä. Tai voi, mutta pitää ensin matkustaa 4 tuntia. Ehkä tästä lähin teemme aamuyöreissuja :D

Haikeus hyvästeistä haihtui kuitenkin nopeasti, kun tienvarsia alkoivat koristaa Oulun opasteet. Ratin takana matkan ajan istui allekirjoittanut, sillä suoritin inssin 5 päivää ennen muuttoa – inssistä tulossa juttua myöhemmin. Ensimmäinen pitkänmatkan ajo oli leppoisaa, äitikin istui vieressä suhteellisen tyytyväisen näköisenä.

Tavaroiden kanto ja kasaus menivät oletettua nopeammin, ja illasta minulla oli jo kaikki paikoillaan. Sydän kyllä hyppäsi kurkkuun kerran jos toisenkin, kun sängyn päädyt kolisivat ovenkarmeihin ja kaktukset putoilivat hyllyiltä (yhden ruukku särkyi, nyyh).

Kuten jo äsken mainitsin, eläminen itsekseen on sujunut oudon mutkattomasti. Käyn kaupassa, siivoan, teen ruuan, käyn töissä, nukun ja sama uusiksi. Pyykinpesu on varmaan jännittävin juttu, mitä pitää hoitaa, sillä se tapahtuu taloyhtiön yhteisessä pesutuvassa. Pelottaa että joku vie vahingossa tai tarkoituksella kaikki vaatteeni.. :D

Päänvaivaa on ollut ainoastaan muutamasta äijästä, joilla on perus äijien äijämäinen tarve virittää moottoripyörää parvekkeeni alla. Ei siinä muuten mitään, mutta meteli tuntuu kyllä korvakäytävän joka nurkassa. Äijät. Lisäksi ulkoa kuuluu pitkin päivää huudahduksia ja paukahduksia vähän joka lähtöön, mutta sellaista se taitaa kerrostalon elämä olla. Eiköhän kolahduksiin totu pian. Minkälaisia naapurikokemuksia teiltä löytyy?

11938145_859513330783603_346405044_n

Järvi-Suomen kasvatille eksoottinen nähtävyys: joki. Uujee. Näissä maisemissa kelpaa pyöräillä paikasta toiseen.

Uusi työpaikka vaikuttaa mukavalta ja lämminhenkiseltä, tosin olen vielä aivan hukassa siitä, missä suunnassa on mitäkin. Onneksi erotun epämääräisellä heilunnallani mukavasti joukosta, ja ystävälliset työtoverit osoittavat oikeaan suuntaan.

Muutenkin uuden kaupungin reitit ja risteykset ovat vähän yhtä mössöä. Edellisessä tekstissä mainitsin pienoisesta suuntavaisto -ongelmastani – jooh… se kaveri on läsnä täälläkin. Onneksi minulla on täällä paljon tuttuja, jotka ovat näyttäneet tärkeimmät reitit, eli töihin ja kauppaan ja takaisin. Kunhan olen kunnolla asettunut, tarkoituksenani on lähteä itsekseen pyörällä tutkimaan seutuja ja opetella olemaan paremmin kartalla.

Tältä välivuodelta odotan uusia kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja keväämmällä opiskelupaikkaa. Ajattelin nyt jouluun asti olla opiskelujen suhteen tauolla keräämässä energiaa, mutta sitten alkaa päämäärätietoinen pänttäys. Kauppikseen haku kutkuttelee kummasti. Syksyn aion käyttää kaupunkiin ja sen tapahtumiin tutustumiseen. Esimerkiksi tällä viikolla järjestetään ilmakitaran soiton MM-kisat, jonne on kyllä pakko lähteä ihan vaan uteliaisuuttani ruokkimaan.

Vanhemmille muuttoni ei ollut liian kova pala nieltäväksi, iloisin mielin vaihdettiin heippahalit, sillä nyt oli minun vuoroni kliseisesti lentää pesästä. Äiti tosin oli ilmeisesti automatkalla tirauttanut, kun Juha Tapio pääsi niskan päälle. Onneksi nykyään on käytössä hyvät yhteydenpito keinot, niin olen voinut hädän (= mitä jauhoja kannattaa kaupasta valita / millä saan säilyketölkin auki, kun purkinavaajaa on vielä ostamatta) iskiessä soittaa. Mikähän kolmannen maailman probleema minulla on seuraavalla soitolla… :D

On ihanaa päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä uudessa ympäristössä. Kaduilla ei jatkuvasti törmää vuosien takaa oleviin puolituttuihin, joista ei tiedä pitäisikö moikata iloisesti vai katsella puhelimen näyttöä muka keskittyneenä. Täällä olen vain yksi tuntematon ihminen muiden joukossa ja se on välillä ihan kivaa.

Koko elämä on vielä edessä päin, huolimatta siitä, löydänkö ensi yrittämällä oikeaan suuntaan – niin konkreettisesti kuin ajatuksenkin tasolla. Minulla on aikaa kokeilla, testata ja oppia erehdyksistäni. Aikaa luoda itsenäinen minä.

-Ansku♥

Ps. Mulla on kauhia nuha ja ärtynyt kurkku, antakaas parhaita kotitekoisia vinkkejä miten oireet helpottaa! Kertokaa toki samalla myös vähän omia kokemuksia ensimmäisestä muutosta :)

Lisäksi palaute blogista on tervetullutta, niin osaan lähteä viemään tätä teitä lukijoita kiinnostavaan suuntaan. Itse tykkään kirjoitella niin näitä kuulumisten höpöttely tekstejä kuin vakavampia kolumnejakin. Ei mene liian yksipuoliseksi blogielämä kun laittelee vähän laidasta laitaan tulemaan tekstiä. Vai mitä mieltä olette?

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kannattaa levätä. Isompi muutos lienee aina stressin aihe, vaikka myönteisestä muutoksesta on kyse. Jatka vain entiseen malliin.

    • Ansku

      :)

  • Kaljapukki

    Nuha lähtee Jägermeisterilla.

    • Ansku

      Hahha, ei oo vaikee arvata keltä tämä suositus tulee :D

  • Rita Harju

    Mites on muuten menny nuo autolla ajohommat? :D

    • Ansku

      Ehh :’D sanotaanko näin että en ole parkkipaikkojen / -hallien ystävä XD
      Niin, ja hekottelen sun nimimerkille.

Jätä kommentti

*