Ympyrä sulkeutui ja ovet avautuivat

Keväällä 2015 aloitin autokoulun teoriatunnit heti kirjoitusten jälkeen ja rupesin valmistautumaan sen kevään pääsykokeisiin töiden ohella. Jyväskylän journalistiikka ei avannut oviaan ja edessä oli välivuosi. Hätäännyin, sillä en ollut ikinä aiemmin kokenut vastaavanlaista tilannetta. Kouluun liittyvät asiat olivat aina rullanneet omalla painollaan, ilman sen suurempaa pänttäämistä – ja yhtäkkiä olin kokonaan ulkona pelikentältä.

Tänään suoritin kunnialla loppuun autokoulun viimeisen vaiheen ja sain tietää päässeeni opiskelemaan Oulun Kauppatieteelliseen. Sanoisin että jonkinlainen ympyrä on sulkeutumassa.13565958_1033337126734555_2079250817_n

Minulla oli paljon todistettavaa itselleni. Välivuosi tuntui aluksi rankalta ajatukselta. Hoin itselleni kuukaudesta toiseen, että se vie minut oikealle reitille ja että juuri näin asioiden oli parempi mennä. Sain aikaa rauhassa pohtia, mitä haluan koulutukseltani ja elämältä ylipäätään. Kevättä kohden aloin rentoutua elämän suhteen ja panikoida senkin edestä koulutuksen suhteen. Mitä haluan? Haluanko tätä? Haluanko mitään?

Mitä lähemmäs uusi pääsykoepäivä tuli, sitä hermostuneempi ja stressaantuneempi olin. Tuntui naurettavalta jännittää ja ottaa paineita jostain, mikä loppupeleissä on myös tuurista kiinni. Monivalintakokeen kysymykset ovat joko puolellani tai sitten en tiedä mistään mitään. Materiaalien ulkomuistiin jankkaaminen vain paransi todennäköisyyksiä osata edes jotain.

13553320_1033378670063734_384265251_n

// Ystäväni ja sosiaaliset suhteeni toukokuun ajalta //

Mutta pisteet riittivät, eikä viikosta toiseen jatkuneet, tuntikausia kestäneet lukumaratoonit kirjastolla menneet hukkaan. Viimeisellä viikolla siellä istui enää meitä kauppikseen hakijoita, sillä koe oli paljon myöhemmin, kuin suurella osalla muille aloille hakijoista. Oli hassua ajatella, että vastapäätä istuu tyyppi, jonka kanssa kilpailen tulevaisuudestani, mutta saattaisimme olla parin kuukauden päästä kavereita.

Huvittavaksi tämä minun yliopistoon hakemiseni käy 2. hakukohteeni kanssa. Hain opiskelemaan kauppiksen lisäksi myös suomen kieltä suunnitelma B:nä. Oli kuitenkin valittava kumpaan haen tosissani, sillä ajallisesti lukuresursseja oli vain yhteen paikkaan. Menin suomen kielen pääsykokeeseen valmistautumatta, mutta vastasin kysymyksiin huvin vuoksi, kun siellä piti joka tapauksessa vähintään tunti istua. Hämmennyin, kun opintopolku ilmoitti minun olevan 1. varasijalla. Sisään otettaisiin vain 13 ihmistä. Ilmeisesti joku arvosti kirjoitustyyliäni :D

On ironista, että toiseen paikkaan valmistautuminen vaati kaikki energiavarastoni, kun taas toiseen pääsin lähes vahingossa. Pisti miettimään, olenko menossa kykyjäni vastaavalle alalle, mutta siihen en saa vastausta ennen kuin kokeilen. Koen myös, että on parempi haastaa itseään kuin pysytellä aina mukavuusalueellaan.

-Ansku♥

P.S Parasta tässä koko rumbassa on se, että pääsee syksyllä ostamaan uusia oppimisen tuoksuisia koulutarvikkeita kuin mikäkin yli-innokas ekaluokkalainen :D

Jätä kommentti

*